Ero sivun ”Kalevala - Neljäskymmenes runo” versioiden välillä

9 817 merkkiä lisätty ,  16 vuotta sitten
p
(Uudelleenohjaus sivulle Levyke)
:Vaka vanha Väinämöinen laskea karehtelevi <br />
#REDIRECT [[Levyke]]
:tuon on pitkän niemen päästä, kylän kurjan kuuluvilta. <br />
:Laski laulellen vesiä, ilon lyöen lainehia.
 
:Neiet niemien nenissä katselevat, kuuntelevat: <br />
:"Mi lienee ilo merellä, mikä laulu lainehilla, <br />
:ilo entistä parempi, laulu muita laatuisampi?"
 
:Laski vanha Väinämöinen, laski päivän maavesiä, <br />
:päivän toisen suovesiä, kolmannen kosen vesiä.
 
:Siinä lieto Lemminkäinen muisti muutaman sanansa <br />
:korvalla tulisen kosken, pyhän virran pyörtehessä. <br />
:Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br />
:"Heitä, koski, kuohuminen, vesi vankka, vellominen! <br />
:Kosken tyttö, kuohuneiti! Istuite kihokivelle, <br />
:kihopaaelle paneite! Sylin aaltoja aseta, <br />
:käsin kääri käppyröitä, kourin kuohuja kohenna, <br />
:jottei riusko rinnoillemme eikä päällemme päräjä!
 
:"Akka aaltojen-alainen, vaimo kuohun-korvallinen! <br />
:Nouse kourin kuohun päälle, yksin aallollen ylene <br />
:kuohuja kokoamahan, vaahtipäitä vaalimahan, <br />
:jottei syytöintä syseä, viatointa vierettele!
 
:"Kivet keskellä jokea, paaet kuohun kukkuralla <br />
:otsansa alentakohon, päälakensa painakohon <br />
:matkalta punaisen purren, tieltä tervaisen venehen!
 
:"Kun ei tuosta kyllin liene, Kivi-Kimmo, Kammon <br />
:poika, <br />
:väännä reikä vääntimellä, puhkaise purasimella <br />
:keskelle kosen kiveä, pahan paaen palleahan, <br />
:juosta purren puuttumatta, venehen vikaumatta!
 
:"Kun ei tuosta kyllin liene, veen isäntä, vuon alio, <br />
:kivet saata sammaliksi, hauin vuoluksi venonen <br />
:kuohuja kulettaessa, mäkipäitä mentäessä!
 
:"Neiti kosken-korvallinen, impi virran-vierellinen! <br />
:Kehreäs utuinen lanka utuisesta kuontalosta! <br />
:Veä lankasi ve'elle, sinerväsi lainehelle, <br />
:jota pitkin purren juosta, tervarinnan teuotella, <br />
:mennä miehen melkeänki, äkkiouonkin osata!
 
:"Melatar on, mielivaimo! Ota mieluisa melasi, <br />
:jollapa piät pereä, noitivirrat viilettelet <br />
:katehen koan e'etse, noian ikkunan alatse!
 
:"Kun ei tuosta kyllin liene, Ukko, taivahan jumala, <br />
:piä miekalla pereä, tuijota tupettomalla, <br />
:jotta juosta puisen purren, mennä mäntyisen venehen!"
 
:Itse vanha Väinämöinen laskea karehtelevi. <br />
:Laski louhien lomitse noita kuohuja kovia; <br />
:eikä puutu puinen pursi, vene tietäjän takellu.
 
:Äsken tuonne tultuansa noille väljille vesille <br />
:puuttui pursi juoksemasta, venonen pakenemasta. <br />
:Pursi puuttuvi lujahan, vene vieremättömäksi.
 
:Se on seppo Ilmarinen, toinen lieto Lemminkäinen <br />
:pistivät melan merehen, lastun kuusen lainehesen; <br />
:päästeä nytystelevät tuota purtta puutoksesta: <br />
:ei ota venonen juosta eikä pääse puinen pursi.
 
:Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br />
:"Oi sie lieto Lemmin poika! Kallistaite katsomahan, <br />
:miss' on pursi puuttumassa, venonen takistumassa <br />
:näillä väljillä vesillä, vienolla alantehella, <br />
:kivelläkö vai haolla vaiko muulla vastuksella!"
 
:Se on lieto Lemminkäinen pyörähtihe katsomahan. <br />
:Katsovi venosen alle, sanan virkkoi, noin nimesi: <br />
:"Ei ole veno kivellä, ei kivellä, ei haolla: <br />
:vene on hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla!"
 
:Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br />
:"Jotaki joessa onpi, hakojaki, haukiaki. <br />
:Kun lie hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla, <br />
:veä miekalla vetehen, katkaise kala kaheksi!"
 
:Se on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä, <br />
:miekan vyöltänsä vetävi, luunpurijan puoleltansa. <br />
:Veti miekalla meryttä, alta laian laskettavi: <br />
:itse vierähti vetehen, kourin aaltohon kohahti.
 
:Siitä seppo Ilmarinen tarttui tukkahan urosta, <br />
:nostalti merestä miehen. Itse tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Kaikki on mieheksi kyhätty, pantu parran kantajaksi, <br />
:lisäksi satalu'ulle, tuhannelle täytteheksi!"
 
:Miekan vyöltänsä vetävi, tupestansa tuiman rauan, <br />
:jolla kalhaisi kaloa, alta laian läimähytti: <br />
:miekka murskaksi mureni, eipä hauki tiennytkänä.
 
:Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Ei ole teissä puolta miestä, ei urosta kolmannesta! <br />
:Kun konsa tulevi tarve, miehen mieltä vaaitahan, <br />
:silloin mieli melkeässä, kaikki toimi toisialla."
 
:Itse miekkansa veälti, tempasi terävän rauan. <br />
:Työnti miekkansa merehen, alle laian langetteli <br />
:kalahauin hartioihin, ve'en koiran konkkaluihin.
 
:Miekka luottihe lujahan, kitasihin kiinnittihe. <br />
:Siitä vanha Väinämöinen nostalti kaloa tuota, <br />
:veti haukia ve'estä: hauki katkesi kaheksi; <br />
:pursto pohjahan putosi, pää kavahti karpahasen.
 
:Jo otti venonen juosta, pääsi pursi puutoksesta. <br />
:Vaka vanha Väinämöinen luotti purren luotoselle, <br />
:ravahutti rantehesen. Katselevi, kääntelevi <br />
:tuota hauin pääpaloa. Itse tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Ken on vanhin sulholoista, sepä hauki halkomahan, <br />
:kala viploin viiltämähän, pää paloiksi pahkomahan!"
 
:Miehet purresta puhuvat, vaimot lausui laitasilta: <br />
:"Saajanpa käet sulimmat, sormet pyytäjän pyhimmät."
 
:Vaka vanha Väinämöinen veti veitsen huotrastansa, <br />
:kyleltänsä kylmän rauan, jolla hauin halkaisevi, <br />
:pahkovi kalan paloiksi. Itse tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Ken on nuorin neitosista, sepä hauki keittämähän <br />
:murkinaisiksi muruiksi, kalaisiksi lounahiksi!"
 
:Kävi neiet keittämähän kävi kilvan kymmenenki. <br />
:Siitä hauki keitetähän, murkinoiahan muruina. <br />
:Jäipä luita luotoselle, kalanluita kalliolle.
 
:Vaka vanha Väinämöinen noita tuossa katselevi, <br />
:katselevi, kääntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br />
:"Mikä tuostaki tulisi, noista hauin hampahista, <br />
:leveästä leukaluusta, jos oisi sepon pajassa, <br />
:luona taitavan takojan, miehen mahtavan käsissä?"
 
:Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tule tyhjästä mitänä, <br />
:kalan ruotasta kalua, ei seponkana pajassa, <br />
:luona taitavan takojan, miehen mahtavan käsissä."
 
:Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Näistäpä toki tulisi kalanluinen kanteloinen, <br />
:kun oisi osoajata; soiton luisen laatijata."
 
:Kun ei toista tullutkana, ei ollut osoajata, <br />
:soiton luisen laatijata, vaka vanha Väinämöinen <br />
:itse loihe laatijaksi, tekijäksi teentelihe. <br />
:Laati soiton hauinluisen, suoritti ilon ikuisen.
 
:Kust' on koppa kanteletta? Hauin suuren leukaluusta. <br />
:Kust' on naulat kanteletta? Ne on hauin hampahista. <br />
:Kusta kielet kanteletta? Hivuksista Hiien ruunan.
 
:Jo oli soitto suorittuna, valmihina kanteloinen, <br />
:soitto suuri hauinluinen, kantelo kalaneväinen.
 
:Tuli tuohon nuoret miehet, tuli nainehet urohot, <br />
:tuli pojat puol'-ikäiset sekä pienet piikalapset, <br />
:tytöt nuoret, vaimot vanhat, naiset keskikertaisetki, <br />
:kanteletta katsomahan, soittoa tähyämähän.
 
:Vaka vanha Väinämöinen käski nuoren, käski vanhan, <br />
:käski keskikertaisenki soittamahan sormillansa <br />
:tuota ruotaista romua, kalanluista kanteletta.
 
:Soitti nuoret, soitti vanhat, soitti keskikertaisetki. <br />
:Nuoret soitti, sormet notkui, vanhat väänti, pää vapisi: <br />
:ei ilo ilolle nousnut, soitto soitolle ylennyt.
 
:Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi te pojat puol'älyiset, <br />
:teki tyttäret typerät sekä muu katala kansa! <br />
:Ei ole teissä soittajata, oike'in osoajata! <br />
:Tuokatte minulle soitto, kantakatte kanteloinen <br />
:kahen polven pystyn päähän, kynnen kymmenen <br />
:nenähän!"
 
:Siitä lieto Lemminkäinen saip' on kantelon käsille, <br />
:ilon itsensä likemmä, soiton alle sormiensa. <br />
:Soittoa sovittelevi, kanteletta kääntelevi: <br />
:eipä soitto soitakana, ei ilo iloakana.
 
:Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei ole tässä nuorisossa, <br />
:kansassa kasuavassa eikä vanhassa väessä <br />
:tuon on soiton soittajaista, tuon ilon iloajaista. <br />
:Joko Pohjola paremmin saisi soiton soittamahan, <br />
:tuon ilon iloamahan, jospa laitan Pohjolahan?"
 
:Laittoi soiton Pohjolahan, saatatti Sariolahan. <br />
:Soitti pojat Pohjolassa, soitti pojat jotta piiat, <br />
:soitti miehet naisekkahat sekä naiset miehekkähät. <br />
:Itsekin emäntä soitti, tuota käänti, tuota väänti, <br />
:tuota sormin suoritteli, kynsin kymmenin piteli.
 
:Soitti pojat Pohjolassa, soitti kansa kaikenlainen. <br />
:Ei ilo ilolle tunnu eikä soitto soitannalle: <br />
:kielet kierohon kävivät, jouhet parkuivat pahasti, <br />
:ääni kaikkui karkeasti, soitto julmasti sorisi.
 
:Sokea sopessa nukkui, ukko vanha uunin päällä. <br />
:Ukko uunilta havannut, kiukahalta kirsahtanut <br />
:urahti unisijalta, nurahutti nurkastansa:
 
:"Heretkätte, heittäkätte, luokatte, lopettakatte! <br />
:Puhki korvani puhuvi, läpi pääni läylentävi, <br />
:kaikki käypi karvoilleni, viepi viikoksi uneni!
 
:"Jos ei soitto Suomen kansan vasta vaikuta ilolle <br />
:eli uuvuta unehen, maku'usen maanittele, <br />
:niin vetehen visko'otte, aaltoihin upottaotte, <br />
:tahi viekötte takaisin, soitto tuonne saattaotte <br />
:miehen tehnehen käsille, sormille sovittelijan!"
 
:Soitto kielin kerkiävi, kantelo sanoin kajahui: <br />
:"En vielä vetehen joua, alle aaltojen asetu! <br />
:Ennen soitan soittajalla, vangun vaivan nähnehellä."
 
:Jopa vietihin visusti, kannettihin kaunihisti <br />
:miehen laatijan kätehen, pyytänehen polvuksille.
 
 
{{runo|edellinen=[[Kalevala - Yhdeksäsneljättä runo|Yhdeksäsneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Yhdesviidettä runo|Yhdesviidettä runo]]|}}
 
[[Luokka:Kalevala]]
354

muokkausta