Wikiaineisto

Ero sivun ”Joulu-aatto (Kiljander)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
Uudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Joulu-aatto Tapiosta
 
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Otsikko
|edellinen=
|seuraava=
|otsikko=Joulu-aatto
|alaotsikko=
|tekijä=Johan Ludvig Runeberg
|huomiot=
}}
 
: Kuu kalvee kuulti kankaalla,
: Ja hukka huuti luolassa,
: Ja halli haukkui kylässä;
: Mut matkustaja mökkiinsä
: Samosi sydän-saloa
: Kolkona joulu-aattona.
 
: Hän tietä umpee uraili
: Vaan kodissaan hänt’ odotti
: Jo vaimonsa ja lapsensa.
: Hän juhla-leivän, hovista
: Anotun, heille vei, he vaan
: Oil kauan syöneet pettuaan.
 
: Jo ilta pimeni kun hän
: Havaitsi pojan yksinään
: Kinoksen päällä istuvan,
: Käsiinsä kylmiin huokuvan
: Hämärä häntä näytteli
: Paleltuneeksi puoleksi.
 
: ”Oi minne meet, laps onneton?
: Mun majassani lämmin on.”
: Niin sanoen paleltuneen
: Hän otti, rienti mökilleen.
: Ja astui pirttiin juhlaiseen
: Nyt leipineen ja vieraineen.
 
: Pankolla istui vaimonsa,
: Laps nuorin hänen povella.
: ”Oot kauvan poissa viipynyt,
: Vieressä uunin istu nyt,
: Ja sinä myös” – hän hellästi
: Luo uunin vieraan saatteli.
 
: Koht’ alkoi vaimon huolella
: Liedoksen loiste leimuta,
: Ja unhottaen köyhyyttään
: Hän otti leivän mieheltään,
: Sen pani pöytään iltaiseks
: Ja hiukan maitoo särpimeks.
 
: Tuimalle atrialle nyt
: Oil lapsi-parvi rientänyt
: Iloiten olki-tilaltaan,
: Jäi uunin viereen vieras vaan.
: Tuon otti vaimo kanssansa,
: Vei lasten seuraan orpoa.
 
: Ja päätettyä rukouksen
: Hän otti leivän, jakoi sen.
: ”Siunattu olkoon lahjasi,”
: Näin vieras häntä kiitteli,
: Ja kyynel kiilti silmässään
: Kun leipä-palan otti hän.
 
: Kas, jaettu leipä ehynnä
: Taas oli vaimon kädessä.
: Hän katsoo, ihmettelee vaan
: Tuot’ outoo, vienoo vierastaan,
: Ja kummeksii kun näkee sen
: Nyt toiseksi jo muuttuneen.
 
: Kuin tähti kiilti silmä sen,
: Otsalla kirkkaus ihmeinen;
: Niin lainehteli vaattensa
: Kuin usman aallot tuulessa:
: Hän äkin oli enkeliks
: Nyt muuttununna kaunihiks.
 
: Uus valkeus syttyi huoneessa
: Ja toivo, riemu rinnoissa.
: Eik’ unhotettu milloinkaan
: Tuot’ aattoo; suureks juhlaks vaan
: Se syntyi koska enkeli
: Jäi majan koti-vieraaksi.
 
: Kun aikojen kuluttua
: Taas jouduin joulu-aattona
: Majahan noiden hurskasten,
: Näin siinä suvun entisen;
: Ja heidän pojanpoikansa
: Pöydässä istui vanhana.
 
: Vieressä istui vaimonsa
: Ja lapsi-parvi iloisna.
: Niin pyhältä tuo näytti nyt
: Kuin oisi rukous päättynyt.
: Se oli niinkuin huoneessa
: Pyhässä ois he asunna.
 
: Mut kynttilä se ainoa
: Loi pöydän päästä valonsa.
: Siin’ oli maitoo, vehnäistä;
: Vaan herkut nuo jäi syömättä.
: ”Tuo paikka kennen?” kysäsin,
: Oil vastaus: ”hyvän enkelin.”
 
[[K. Kiljander|K. K[iljander]]].
 
 
'''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=289922&conversationId=1&action=entryPage ''Tapio'' 3.1.1877].
 
[[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]]
[[Luokka:K. Kiljander]]
[[Luokka:Runot]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikisource.org/wiki/Joulu-aatto_(Kiljander)”