Ero sivun ”Kalevala - Seitsemästoista runo” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
:Vaka vanha Väinämöinen, kun ei saanunna sanoja <br />
:tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista, <br />
:ain' yhä ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi, <br />
:mistäpä sanoja saisi, loisi lempiluottehia.
 
:Paimen vastahan tulevi; hänpä tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Saat tuolta sata sanoa, tuhat virren tutkelmusta <br />
:suusta Antero Vipusen, vatsasta varaväkevän. <br />
:Vaan se on sinne mentävätä, polku poimeteltavata, <br />
:ei ole matkoa hyveä, ei aivan pahintakana: <br />
:yks' on juoni juostaksesi naisten neulojen neniä, <br />
:tuosta toinen käyäksesi miehen miekan tutkaimia, <br />
:kolmas koikutellaksesi uron tapparan teriä."
 
:Vaka vanha Väinämöinen toki mietti mennäksensä. <br />
:Painuvi sepän pajahan, sanovi sanalla tuolla: <br />
:"Ohoh seppo Ilmarinen! Taos rautaiset talukset, <br />
:tao rautarukkahiset, paita rautainen rakenna! <br />
:Laai rautainen korento, teräksinen tienaellos: <br />
:pane syämehen teräkset, veä päälle melto rauta! <br />
:Lähen saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan <br />
:vatsasta varaväkevän, suusta Antero Vipusen."
 
:Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br />
:"Viikon on Vipunen kuollut, kauan Antero kaonnut <br />
:vipunsa virittämästä, ahtamasta ansatiensä; <br />
:et sieltä sanoa saane, et sanoa puoltakana."
 
:Vaka vanha Väinämöinen toki läksi, ei totellut. <br />
:Astui päivän helkytteli naisten neulojen neniä, <br />
:astui toisen torkutteli miesten miekan tutkaimia, <br />
:kolmannenki koikutteli uron tapparan teriä.
 
:Itse virsikäs Vipunen, mies vanha varaväkevä, <br />
:tuo viruvi virsinensä, luottehinensa lojuvi; <br />
:haapa kasvoi hartioilla, koivu kulmilla yleni, <br />
:leppä leukaluun nenässä, pajupehko parran päällä, <br />
:otsalla oravikuusi, havuhonka hampahilla.
 
:Jo tulevi Väinämöinen. Veti miekan, riitsi rauan <br />
:huotrasta huveksisesta, vyöstä vennon-selkäisestä; <br />
:kaatoi haavan hartioilta, koivut kulmilta kukisti, <br />
:leuoilta lepät leveät, pajupehkot parran päältä, <br />
:otsalta oravikuuset, havuhongat hampahilta.
 
:Syösti rautaisen korennon suuhun Antero Vipusen, <br />
:ikenihin irjuvihin, leukoihin lotisevihin. <br />
:Sanan virkkoi, noin nimesi: "Nouse pois, inehmon orja, <br />
:maan alla makoamasta, viikon unta ottamasta!"
 
:Tuop' on virsikäs Vipunen heti herkesi unesta. <br />
:Tunsi koskevan kovasti, kipeästi kiusaisevan: <br />
:puri rautaisen korennon, puri päältä mellon rauan; <br />
:ei tiennyt terästä purra, ei syöä syäntä rauan.
 
:Tuossa vanhan Väinämöisen, suun ohella seistessänsä, <br />
:jalka toinen torkahtavi, vasen jalka vaapahtavi <br />
:suuhun Antero Vipusen, leukaluulle luikahutti. <br />
:Heti virsikäs Vipunen avoi suunsa suuremmaksi, <br />
:leukapielensä levitti, nieli miehen miekkoinensa, <br />
:kulahutti kulkkuhunsa tuon on vanhan Väinämöisen.
 
:Siinä virsikäs Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Jo olen jotaki syönyt, syönyt uuhta, syönyt vuohta, <br />
:syönyt lehmeä mahoa, syönyt karjua sikoa: <br />
:en ole vielä mointa syönyt, en tämän palan makuista!"
 
:Itse vanha Väinämöinen, hänpä tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Jo taisi tuhoni tulla, hätäpäivä hämmenteä <br />
:tämän hiien hinkalossa, tämän kalman karsinassa."
 
:Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin eleä. <br />
:Veitsi on vyöllä Väinämöisen, pää visainen veitsessänsä; <br />
:tuosta hän teki venosen, teki tieolla venosen. <br />
:Soutelevi, luitelevi suolen päästä suolen päähän, <br />
:souteli joka solukan, joka supun suikerteli.
 
:Vanha virsikäs Vipunen ei tuosta totella ollut. <br />
:Silloin vanha Väinämöinen löihen itsensä sepoksi, <br />
:rakentihe rautioksi; painoi paitansa pajaksi, <br />
:hiat paian palkehiksi, turkkinsa tuhottimeksi, <br />
:housut hormiksi rakenti, sukat hormin suulliseksi, <br />
:polvensa alasimeksi, vasaraksi kyynäspäänsä.
 
:Takoa taputtelevi, lyöä lynnähyttelevi; <br />
:takoi yön lepeämättä, päivän pouahuttamatta <br />
:vatsassa varaväkevän, mahtipontisen povessa.
 
:Silloin virsikäs Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Mi sinä lienet miehiäsi ja kuka urohiasi? <br />
:Jo olen syönyt saan urosta, tuhonnut tuhannen miestä, <br />
:enpä liene mointa syönyt: syet suuhuni tulevat, <br />
:kekälehet kielelleni, rauan kuonat kulkkuhuni!
 
:"Lähe nyt, kumma, kulkemahan, maan paha, <br />
:pakenemahan, <br />
:ennenkuin emosi etsin, haen valtavanhempasi! <br />
:Jos sanon minä emolle, virkan, vierin vanhemmalle, <br />
:enemp' on emolla työtä, vaiva suuri vanhemmalla, <br />
:kun poika pahoin tekevi, lapsi anke'in asuvi.
 
:"En nyt tuota tunnekana enkä arvoa alusta, <br />
:mist' olet, hiisi, hingannunna, kusta, turma, tänne tullut <br />
:puremahan, jäytämähän, syömähän, kaluamahan. <br />
:Oletko tauti Luojan luoma, surma säätämä Jumalan, <br />
:vain olet teko tekemä, toisen tuoma, toisen luoma, <br />
:pantu tänne palkan eestä, rakettu rahan nenästä?
 
:"Ollet tauti Luojan luoma, surma säätämä Jumalan, <br />
:niinp' on luome Luojahani, heitäime Jumalahani: <br />
:ei Herra hyveä heitä, Luoja ei kaunista kaota.
 
:"Kun lienet teko tekemä, pulma toisen pungastama, <br />
:kyllä saan sukusi tietä, löyän synnyntäsijasi!
 
:"Tuolta ennen pulmat puuttui, tuolta taikeat tapahtui: <br />
:tietomiesten tienohilta, laulumiesten laitumilta, <br />
:konnien kotisijoilta, taikurien tanterilta; <br />
:tuolta Kalman kankahilta, maasta manteren sisästä, <br />
:miehen kuollehen ko'ista, kaonnehen kartanosta; <br />
:mullista muhajavista, maista liikuteltavista, <br />
:somerilta pyöriviltä, hiekoilta heliseviltä; <br />
:notkoilta noroperiltä, soilta sammalettomilta, <br />
:here'istä hettehistä, läikkyvistä lähtehistä; <br />
:metsän hiien hinkalosta, viien vuoren vinkalosta, <br />
:vaaran vaskisen laelta, kuparisen kukkulalta; <br />
:kuusista kuhisevista, hongista hohisevista, <br />
:latvasta lahon petäjän, mätäpäistä mäntylöistä; <br />
:revon rääyntäsijoilta, hirven hiihtokankahilta, <br />
:kontion kivikolosta, karhun louhikammiosta; <br />
:Pohjan pitkästä perästä, Lapin maasta laukeasta, <br />
:ahoilta vesattomilta, mailta kyntämättömiltä; <br />
:suurilta sotakeoilta, miehentappo-tanterilta, <br />
:ruohoista rohisevista, hurmehista huuruvista; <br />
:suurilta meren seliltä, ulapoilta auke'ilta, <br />
:meren mustista mu'ista, tuhannen sylen syvästä; <br />
:virroista vihisevistä, palavoista pyörtehistä, <br />
:Rutjan koskesta kovasta, ve'en vankan vääntehestä; <br />
:takaisesta taivahasta, poutapilvien periltä, <br />
:ahavan ajeloteiltä, tuulen tuutimasijoilta.
 
:"Sieltäkö sinäki puutuit, sieltä, taikea, tapahuit <br />
:syämehen syyttömähän, vatsahan viattomahan, <br />
:syömähän, kaluamahan, puremahan, louhtamahan?
 
:"Himmene nyt, Hiien hurtta, raukea, Manalan rakki, <br />
:lähe pois kohusta, konna, maan kamala, maksoistani, <br />
:syömästä syänkäpyä, pernoani pehkomasta, <br />
:vatsoa vanuttamasta, keuhkoloita kiertämästä, <br />
:napoa navertamasta, ohimoita ottamasta, <br />
:selkäluita luistamasta, sivuja sivertämästä!
 
:"Jos ei minussa miestä liene, niin panen parempiani <br />
:tämän pulman purkajaksi, kauhean kaottajaksi.
 
:"Nostan maasta mannun eukot, pellosta peri-isännät, <br />
:kaikki maasta miekkamiehet, hiekasta hevoisurohot <br />
:väekseni, voimakseni, tuekseni, turvakseni <br />
:tässä työssä työlähässä, tässä tuskassa kovassa.
 
:"Kun ei tuostana totelle, vääjänne väheäkänä, <br />
:nouse, metsä, miehinesi, katajikko, kansoinesi, <br />
:petäikkö, perehinesi, umpilampi, lapsinesi, <br />
:sata miestä miekallista, tuhat rauaista urosta <br />
:tätä hiittä hieromahan, juutasta rutistamahan!
 
:"Kun ei tuostana totelle, vääjänne väheäkänä, <br />
:nouse veestä, veen emäntä, sinilakki, lainehista, <br />
:hienohelma, hettehestä, puhasmuotoinen, muasta <br />
:väeksi vähän urohon, miehen pienen miehuueksi, <br />
:jottei minua syyttä syöä eikä tauitta tapeta!
 
:"Kun ei tuostana totelle, vääjänne väheäkänä, <br />
:kave eukko, luonnon tytti, kave kultainen korea, <br />
:jok' olet vanhin vaimoloita, ensin emä itselöitä, <br />
:käy nyt tuskat tuntemahan, hätäpäivät häätämähän, <br />
:tämä jakso jaksamahan, puutunnainen purkamahan!
 
:"Ja kun ei sitä totelle, välttäne väheäkänä, <br />
:Ukko taivahan-napainen, remupilven-reunahinen, <br />
:tule tänne tarvittaissa, ajaite anottaessa, <br />
:työt kehnot kerittämähän, rikkonaiset riisumahan <br />
:miekalla tuliterällä, säilällä säkehisellä!
 
:"Lähe nyt, kumma, kulkemahan, maan paha, <br />
:pakenemahan! <br />
:Ei täällä sinun sijoa sijankana tarpehella. <br />
:Muunne muuttaos majasi, etemmä elosijasi, <br />
:isäntäsi istumille, emäntäsi astumille!
 
:"Sitte sinne tultuasi, matkan päähän päästyäsi, <br />
:tekijäsi tienohille, laittajasi laitumille, <br />
:laai tunnus tultuasi, salamerkki saatuasi, <br />
:jyskä kuin ukon jyrynen, välkä kuin tulen välähys! <br />
:Potkaise pihalta portti, laske lauta ikkunasta, <br />
:siitä siirräite sisähän, lennä tupruna tupahan! <br />
:Ota kiinni kinterestä, kai'immasta kantapäästä, <br />
:isännät perisopesta, emännät ovisopesta! <br />
:Isännältä silmä kaiva, emännältä pää murota, <br />
:sormet koukkuhun koverra, väännä päätä väärällehen!
 
:"Jos siitä vähän tulisi, lennä kukkona kujalle, <br />
:kanan lasna kartanolle, rinnoin rikkatunkiolle! <br />
:Sorra soimelta hevonen, navetasta sarvinauta, <br />
:sarvet sontahan sovita, häntä laske lattialle, <br />
:silmät käännä kellellehen, niskat ruttohon rutaise!
 
:"Oletko tauti tuulen tuoma, tuulen tuoma, vuon ajama, <br />
:ahavaisen antelema, vilun ilman viehättämä, <br />
:mene tuulen tietä myöten, ahavan rekiratoja, <br />
:ilman puussa istumatta, lepässä lepeämättä <br />
:vaaran vaskisen laelle, kuparisen kukkulalle, <br />
:siellä tuulen tuuitella, ahavaisen akkiloia!
 
:"Lienet tullut taivahalta, poutapilvien periltä, <br />
:nouse taasen taivahalle, tuonne ilmoille ylene, <br />
:pilvihin pirisevihin, tähtihin tärisevihin, <br />
:tulena palelemahan, säkehinä säikkymähän <br />
:auringon ajelemilla, kuun kehyen kiertämillä!
 
:"Lienet, vieno, veen vetämä, meren aaltojen ajama, <br />
:niin, vieno, vetehen mennös, alle aaltojen ajaite, <br />
:mutalinnan liepehille, vesiharjun hartehille, <br />
:siellä aaltojen ajella, ve'en synkän sylkytellä!
 
:"Lienet Kalman kankahalta, ikimennehen majoilta, <br />
:toki koitellos kotia, noille Kalman kartanoille, <br />
:multihin muhajavihin, maihin liikuteltavihin, <br />
:johon on kansa kaatununna, väki vahva vääntynynnä!
 
:"Kun liet, tuhma, tuolta tullut metsän hiien hinkalosta, <br />
:petäjäisistä pesistä, honkaisista huonehista, <br />
:niin sinne sinun manoan metsän hiien hinkalohon, <br />
:honkaisihin huonehisin, petäjäisihin pesihin, <br />
:sini siellä ollaksesi, kunnes lattiat lahovat, <br />
:seinähirret sienettyvät, laki päältä laukeavi.
 
:"Ja tuonne sinun manoan, tuonne kehnoa kehoitan <br />
:ukkokontion kotihin, akkakarhun kartanohon, <br />
:notkoille noroperille, soille räykymättömille, <br />
:heiluvihin hettehisin, läilyvihin lähtehisin, <br />
:lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin.
 
:"Et siellä sijoa saane, niin tuonne sinun manoan <br />
:Pohjan pitkähän perähän, Lapin maahan laukeahan, <br />
:ahoille vesattomille, maille kyntämättömille, <br />
:kuss' ei kuuta, aurinkoa eikä päiveä iässä. <br />
:Siell' on onni ollaksesi, lempi liehaellaksesi: <br />
:hirvet on puihin hirtettynä, jalot peurat jaksettuna <br />
:syöä miehen nälkähisen, haukata halun-alaisen.
 
:"Ja tuonne sinun manoan, tuonne käsken ja kehoitan <br />
:Rutjan koskehen kovahan, palavahan pyörtehesen, <br />
:johon puut pä'in putoovat, perin vierivät petäjät, <br />
:tyvin syösten suuret hongat, latvoin lakkapäät petäjät. <br />
:Ui siellä, paha pakana, kosken kuohuja kovia, <br />
:ve'et väljät väännättele, ve'et ahtahat asuile!
 
:"Et siellä sijoa saane, niin tuonne sinun manoan <br />
:Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikipurohon, <br />
:jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä, <br />
:kun en pääsne päästämähän, kerinne kerittämähän <br />
:yheksällä oinahalla, yhen uuhen kantamalla, <br />
:yheksällä härkäsellä, yhen lehmäsen vasoilla, <br />
:yheksän oron keralla, yhen tamman varsasilla.
 
:"Josp' on kyytiä kysynet, anonet ajohevoista, <br />
:kyllä mä sulle kyyin laitan ja annan ajohevosen: <br />
:Hiiess' on hyvä hevonen, punatukka tunturissa, <br />
:jonka turpa tulta tuiski, nenä varsin valkeata, <br />
:kaikki on rautaiset kapiot, teräksiset temmottimet; <br />
:ne jaksaa mäkehen mennä, nousta notkon penkerehen <br />
:hyvällä hypittäjällä, ajajalla ankaralla.
 
:"Kun ei siitä kyllin liene, saaos Hiien hiihtoneuvot, <br />
:Lemmon leppäiset sivakat, Pahalaisen paksu sauva, <br />
:joilla hiihät Hiien maita, Lemmon lehtoja samoat, <br />
:hilpotellen Hiien maita, Pahan maita paipotellen! <br />
:Kivi on tiellä poikkipuolin: se poikki porahtakohon, <br />
:hako tiellä pitkin puolin: tuo kaheksi katketkohon, <br />
:uros tiellä pystyn puolin: sep' on laitahan lähetä!
 
:"Lähe nyt, liika, liikkumahan, mies paha, pakenemahan <br />
:ennen päivän nousemista, koi-jumalan koittamista, <br />
:auringon ylenemistä, kukon äänen kuulumista! <br />
:Nyt on liian liikeaika ja pahan pakenoaika, <br />
:kuutamainen kulkeasi, valkea vaeltoasi.
 
:"Kun et vääjänne välehen, eronne, emotoin rakki, <br />
:saan minä kokolta kourat, veren juojalta vekarat, <br />
:linnulta lihan pitimet, havukalta haarottimet, <br />
:joilla konnat kouristelen, ilkeät iki asetan <br />
:pään pärisemättömäksi, hengen huokumattomaksi.
 
:"Luopui ennen luotu lempo, eksyipä emollinenki <br />
:tullessa Jumalan tunnin, avun Luojan auetessa: <br />
:etkö sie, emotoin, eksy, luovu, luonnotoin sikiä, <br />
:haihu, koira haltiatoin, erkane, emotoin rakki, <br />
:tämän tunnin tutkaimella, tämän kuuhuen kululla?"
 
:Vaka vanha Väinämöinen silloin tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Hyvä tääll' on ollakseni, armas aikaellakseni: <br />
:maksat leiväksi pätevi, marut maksan särpimeksi, <br />
:keuhkot käypi keitokseksi, rasvat ruoiksi hyviksi.
 
:"Asetan alasimeni syvemmin syänlihoille, <br />
:painan paljani lujemmin paikoille pahemmillenki, <br />
:ettet pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä, <br />
:kun en saa sanoja kuulla, luoa lempiluottehia, <br />
:kuulla kyllältä sanoja, tuhansia tutkelmoita. <br />
:Ei sanat salahan joua eikä luottehet lovehen; <br />
:mahti ei joua maan rakohon, vaikka mahtajat menevät."
 
:Silloin virsikäs Vipunen, tuo vanha varaväkevä, <br />
:jonk' oli suussa suuri tieto, mahti ponnetoin povessa, <br />
:aukaisi sanaisen arkun, virsilippahan levitti <br />
:lauloaksensa hyviä, parahia pannaksensa, <br />
:noita syntyjä syviä, ajan alkuluottehia, <br />
:joit' ei laula kaikki lapset, ymmärrä yhet urohot <br />
:tällä inhalla iällä, katoavalla kannikalla.
 
:Lauloi synnyt syitä myöten, luottehet lomia myöten, <br />
:kuinka luojansa luvalla, kaikkivallan vaatimalla <br />
:itsestänsä ilma syntyi, ilmasta vesi erosi, <br />
:veestä manner maatelihe, manterelle kasvut kaikki.
 
:Lauloi kuun kuvoannasta, auringon asetannasta, <br />
:ilman pielten pistännästä, taivosen tähytännästä.
 
:Siinä virsikäs Vipunen kyllä lauloi ja osasi! <br />
:Ei ole kuultu eikä nähty sinä ilmoisna ikänä <br />
:parempata laulajata, tarkempata taitajata: <br />
:suu se syyteli sanoja, kieli laski lausehia, <br />
:kuin on sälkö sääriänsä, ratsu jalkoja jaloja.
 
:Lauloi päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli: <br />
:päätyi päivä kuulemahan, kuu kulta tähyämähän; <br />
:aallot seisottui selällä, lainehet lahen perällä; <br />
:puuttui virrat vierimästä, Rutjan koski kuohumasta, <br />
:vuotamasta Vuoksen koski, joki Juortanin pysähtyi.
 
:Siitä vanha Väinämöinen, kun oli sanoja kuullut, <br />
:saanut kylliksi sanoja, luonut lempiluottehia, <br />
:rupeavi lähtemähän suusta Antero Vipusen, <br />
:vatsasta varaväkevän, mahtipontisen povesta.
 
:Sanoi vanha Väinämöinen: "Oi sie Antero Vipunen! <br />
:Ava suusi suuremmaksi, leukapielesi levitä, <br />
:pääsisin mahasta maalle, kotihini kulkemahan!"
 
:Siinä virsikäs Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Mont' olen syönyt, monta juonut, tuhonnut tuhatlukuja; <br />
:moint' en vielä konsa syönyt, kuin söin vanhan <br />
:Väinämöisen! <br />
:Hyvin laait tultuasi, teet paremmin, kun paloat."
 
:Siitä Antero Vipunen irvisti ikeniänsä, <br />
:avoi suunsa suuremmaksi, leukapielensä levitti. <br />
:Itse vanha Väinämöinen läksi suusta suuritieon, <br />
:vatsasta varaväkevän, mahtipontisen povesta; <br />
:luiskahtavi poies suusta, kaapsahtavi kankahalle, <br />
:kuin on kultainen orava tahi näätä kultarinta.
 
:Läksi siitä astumahan; tuli sepponsa pajahan. <br />
:Sanoi seppo Ilmarinen: "Joko sait sanoja kuulla, <br />
:luoa lempiluottehia, miten laita lasketahan, <br />
:perilaita liitetähän, kokkapuut kohennetahan?"
 
:Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Jo nyt sain sa'an sanoja, tuhansia tutkelmoita, <br />
:sain sanat salasta ilmi, julki luottehet lovesta."
 
:Niin meni venonsa luoksi, tieokkaille tehtahille. <br />
:Sai venonen valmihiksi, laian liitto liitetyksi, <br />
:peripäähyt päätetyksi, kokkapuut kohotetuksi: <br />
:veno syntyi veistämättä, laiva lastun ottamatta.
 
 
{{runo|edellinen=[[Kalevala - Kuudestoista runo|Kuudestoista runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdeksastoista runo|Kahdeksastoista runo]]|}}
 
[[Luokka:Kalevala]]