|
:Kullervo, Kalervon poika, otti konttihin evästä, <br />
:ajoi lehmät suota myöten, itse kangasta kapusi. <br />
:Sanan virkki vieressänsä, kertoeli käyessänsä: <br />
:"Voi minä poloinen poika, voi poika polon-alainen! <br />
:Jo minä johonki jou'uin, jou'uin joutavan jälille, <br />
:härän hännän paimeneksi, vasikkojen vaalijaksi, <br />
:joka suon on sotkijaksi, maan pahan matelijaksi!"
:Istui maahan mättähälle, päätyi päivän rintehesen. <br />
:Siinä virkki virsissänsä, lauluissansa noin lateli: <br />
:"Paistapa, Jumalan päivä, Herran kehrä, hellittele <br />
:sepon karjan kaitsijalle, emännällen ensinkänä! <br />
:Emäntä hyvin elävi, vehnäsiä viiltelevi, <br />
:piirosia pistelevi, voita päälle vuolaisevi. <br />
:Paimen parka kuivan leivän, kuivan kuoren kurskuttavi, <br />
:kauraisen kavertelevi, lementtisen leikkoavi, <br />
:olkisen ojentelevi, petäisen peiputtavi, <br />
:veen lepillä liukkoavi märän mättähän nenästä.
:"Mene, päivä, viere, vehnä, alene, Jumalan aika! <br />
:Kule, päivä, kuusikolle, viere, vehnä, vitsikölle, <br />
:karkoa katajikolle, lennä leppien tasalle! <br />
:Päästä paimenta kotihin voivatia vuolemahan, <br />
:rieskoa repäisemähän, kakkaroita kavamahan!"
:Silloin Ilmarin emäntä, paimenen pajattaessa, <br />
:Kullervoisen kukkuessa, jo oli vuollut voivatinsa, <br />
:itse rieskansa reväisnyt, kakkaransa kaivaellut; <br />
:keittänyt vetisen vellin, kylmän kaalin Kullervolle, <br />
:jos' oli rakki rasvan syönyt, Musti murkinan pitänyt, <br />
:Merkki syönyt mielin määrin, Halli haukannut halunsa.
:Lintunen lehosta lauloi, pieni lintu pensahasta: <br />
:"Jos oisi aika orjan syöä, isottoman illastella." <br />
:Kullervo, Kalervon poika, katsoi pitkän päivän päälle. <br />
:Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo nyt on aika atrioia, <br />
:aika ruoalle ruveta, evähiä etsiskellä."
:Ajoi lehmänsä levolle, karjan maata kankahalle; <br />
:itse istui mättähälle, vihannalle turpehelle. <br />
:Laski laukkunsa selästä, otti leivän laukustansa, <br />
:katselevi, kääntelevi. Tuosta tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Moni on kakku päältä kaunis, kuorelta kovin sileä, <br />
:vaan on silkkoa sisässä, akanoita alla kuoren."
:Veti veitsensä tupesta leivän leikkaellaksensa: <br />
:veitsi vierähti kivehen, kasahutti kalliohon; <br />
:terä vieri veitsosesta, katkesi kurauksuesta.
:Kullervo, Kalervon poika, katselevi veitsyttänsä, <br />
:itse päätyi itkemähän. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br />
:"Yks' oli veitsi veikkoutta, yksi rauta rakkautta, <br />
:isän saamoa eloa, vanhemman varustamata; <br />
:senki katkaisin kivehen, karahutin kalliohon, <br />
:leipähän pahan emännän, pahan vaimon paistamahan!
:"Millä nyt maksan naisen naurun, naisen naurun, piian pilkan, <br />
:akan ilkeän evähät, pahan porton paistannaiset?"
:Varis vaakkui varvikosta, varis vaakkui, korppi koikkui: <br />
:"Oi on kurja kullansolki, ainoa Kalervon poika! <br />
:Mit' olet mielellä pahalla, syämellä synkeällä? <br />
:Ota vitsa viiakosta, koivu korven notkelmosta, <br />
:aja suolle sontareiet, lehmät liejuhun levitä <br />
:puolen suurille susille, toisen korven kontioille!
:"Kaikoa suet kokohon, karhut kaikki katrahasen! <br />
:Suet pistä Pienikiksi, karhut Kyytäksi kyhäise, <br />
:aja karjana kotihin, kirjavana kartanolle! <br />
:Sillä maksat naisen naurun, pahan vaimon parjaukset."
:Kullervo, kalervon poika, itse tuon sanoiksi virkki: <br />
:"Malta, malta, hiien huora! Jos itken isoni veistä, <br />
:vielä itkenet itseki, itket lypsylehmiäsi."
:Otti vitsan viiakosta, katajaisen karjanruoskan; <br />
:sorti suohon lehmäkarjan, härät murtohon murenti <br />
:puoliksi susien syöä, puolen korven kontioille. <br />
:Suet lausui lehmäsiksi, karhut karjaksi rakenti, <br />
:minkä pisti Pienikiksi, kunka Kyytäksi kyhäisi.
:Lonkui päivä lounahasen, kiertyi keski-illoillensa, <br />
:kulki kuusikon tasalle, lenti lehmäslypsykselle. <br />
:Tuo pahainen paimen raiska, Kullervo, Kalervon poika, <br />
:ajoi kontiot kotihin, susikarjan kartanolle. <br />
:Vielä neuvoi karhujansa, susillensa suin puheli: <br />
:"Repäise emännän reisi, pure puoli pohkeata, <br />
:kun tulevi katsomahan, lyykistäikse lypsämähän!"
:Teki luikun lehmän luista, härän sarvesta helinän, <br />
:torven Tuomikin jalasta, pillin Kirjon kinterestä. <br />
:Lujahutti luikullansa, toitahutti torvellansa <br />
:kolmasti kotimäellä, kuuesti kujosten suussa.
:Tuop' on Ilmarin emäntä, sepon akka, selvä nainen, <br />
:viikon maiotta virovi, ksävoitta kellettävi. <br />
:Kuuli suolta soittamisen, kajahuksen kankahalta. <br />
:Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br />
:"Ole kiitetty, Jumala! Torvi soipi, karja saapi! <br />
:Mist' on orja sarven saanut, torven raataja tavannut, <br />
:kun tuo soitelleen tulevi, toitatellen torvettavi, <br />
:puhki korvani puhuvi, läpi pääni läylentävi?"
:Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br />
:"Suolt' on orja sarven saanut, tuonut torven liettehestä. <br />
:Jo nyt on karjasi kujalla, lehmät lääväpellon päässä; <br />
:saaospa savun panohon, käyös lehmät lypsämähän!"
:Sepä Ilmarin emäntä käski muorin lypsämähän: <br />
:"Käypä, muori, lypsämähän, raavahat rakentamahan! <br />
:Enpä itse ennättäisi taikinan alustehelta."
:Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br />
:"Ainapa hyvät emännät, taitavat taloiset vaimot <br />
:itse ennen lehmät lypsi, itse raavahat rakenti."
:Siitä Ilmarin emäntä sai itse savupanolle, <br />
:tuosta lypsylle tulevi. Katsoi kerran karjoansa, <br />
:silmäeli siivatoita; sanan virkkoi, noin nimesi: <br />
:"Karja on kaunihin näköinen, siivatat sileäkarvat, <br />
:kaikki ilveksen iholla, metsän uuhen untuvalla, <br />
:tuntuvilla tummelilla, nännillä näpähyvillä."
:Lyhmistihe lypsämähän, heittihe heruttamahan. <br />
:Veti kerran, tuosta toisen, kohta kolmatta yritti: <br />
:susi päälle suimastaikse, karhu päälle kuopaiseikse. <br />
:Susi suun revittelevi, karhu kiskoi kinttusuonet, <br />
:puri puolen pohkeata, katkoi kannan sääriluusta.
:Kullervo, Kalervon poika, sillä kosti piian pilkan, <br />
:piian pilkan, naisen naurun, pahan vaimon palkan maksoi.
:Ilmarin iso emäntä itse loihe itkemähän, <br />
:sanan virkkoi, noin nimesi: "Pahoin teit sä, paimo parka! <br />
:Ajoit kotiot kotihin, suet suurille pihoille!"
:Kullervo, Kalervon poika, tuopa tuohon vastaeli: <br />
:"Pahoin tein mä, paimen parka, et hyvin, emäntä parka! <br />
:Leivoit sie kivisen leivän, kakun paistoit kallioisen: <br />
:ve'in veitseni kivehen, karahutin kalliohon <br />
:ainoan isoni veitsen, sukukuntani kuraksen!"
:Sanoi Ilmarin emäntä: "Oi sie paimo, armas paimo! <br />
:Myöstytäpä miettehesi, perin lausu lausehesi, <br />
:päästä suen suutehista, karhun kynnestä kavista! <br />
:Mie sun paioilla parannan, kaatioilla kaunistelen, <br />
:syötän voilla, vehnäsillä,rieskamaitosilla; <br />
:vuoen syötän raatamatta, toisen työlle työntämättä.
:"Kun et jou'u päästämähän, käy pian kerittämähän, <br />
:kohta kaaun kuolijaksi, muutun mullan muotoiseksi."
:Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br />
:"Kun on kuollet, kuolkosipa, kaotkosi, kun kaonnet! <br />
:Sija on maassa mennehillä, kalmassa kaonneihilla, <br />
:maata mahtavaisimmanki, leve'immänki levätä."
{{runo|edellinen=[[Kalevala - Kahdesneljättä runo|Kahdesneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Neljäsneljättä runo|Neljäsneljättä runo]]|}}
[[Luokka:Kalevala]]
| 