Ero sivun ”Sota-Renki” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Sota-Renki Tapiosta
 
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Otsikko
|edellinen=
|seuraava=
|otsikko=Sota-Renki.
|alaotsikko=(Suomennos).
|tekijä=Johan Ludvig Runeberg
|huomiot=
}}
 
: Vanha Spelt unoutettava onko? Ei.
: Sota-renki oli hän, isompi ei,
: Eikä häntä juuri muuten muistaa voisi,
: Ellei laiskin kaikista hän ollut oisi.
 
: Maksoi vaivat ukko-vanhaa katsastaa,
: Samoin hevosta, hänen ajettavaa,
: Oljko kaksijalka niuha askelistaan,
: Niuhempi olj nelijalkanen omistaan.
 
: Miten meno, siten myöskin muut kujeet,
: Ukon tukka hevon häntä vanuneet;
: Luiska toi tomunsa koti-tallistansa,
: Spelti nokensa omalta pankoltansa.
 
: Missä noita nähtiin, aina viimeiset,
: Naurun pilkkana olivat kumpaiset;
: Unissaan hevonen astui, kuormallansa
: Makais ukko kuin omalla tilallansa.
 
: Matka kuitenkin edisty hiljalleen,
: Kohten pohjolata mentiin verkalleen,
: Pian puolen pohjanmaata kulkenunna
: Olj han jo, vaan hiukankaan ei muuttununna.
 
: Samat tavat pitkin matkaa, häntä vaan,
: Missä kulki missä viipyi, nauretaan;
: Naurun alla ruoska räiskyen opettaa
: Milloin ukkoo, milloin luontokappaletta.
 
: Ei menossa, ei menossa muussakaan
: Muutosta, olj korjaamaton ukko vaan,
: Ruoska virkanuttuunsa ei pystynynnä,
: Hevon nahka olj virassa sitkistynnä.
 
: Niinpä Siikajoelle viimen jouduttiin,
: Vallassamme jäinen nurkka vaan isiin
: Maata olj, jätettävä sekin, mut koettaa
: Myös vähäväkinen joskus vahvan voittaa.
 
: Ennen iltaa ensikerran voitettiin,
: Pa’on päivä voiton päiväks muutettiin;
: Pääs’ ajettu aalto kerran kuohumahan
: Vasten virtaa, vainottu nyt vainoomahan.
 
: Mieheen miehestä ehätti sanoma:
: Kaikki valmiit lähtemähän huomenna,
: Miehet, kuormat kuntohon hyvähän,
: Aamu-puheella iloiten etelähän.
 
: Valmiit oltiin, yön lepoa nautittiin,
: Vaan ei nuoren Fenrik Blumen silmihin
: Uni tullut, into poltti miehen mieltä,
: Oli helle pirtissä, hän läksi sieltä.
 
: Kun pihalle pääsi, olj pimeä yö,
: Kirkkahana kiilti taivaan tähtivyö,
: Hiukan vaan olj puiden latvassa idässä
: Päivän koitto ruskottava syttymässä.
 
: Ei ketään hän nähnyt, kuorma-rattaat vaan,
: Nekin valjaitta ja aisat pohjolaan,
: Oli kaikki entisessä laitoksessa,
: Olj kuin oisi matka entinen edessä.
 
: Entinenkö matka? Eipä aivan niin,
: Olj pimeessä muuan muutos kuitenkin:
: Kärryt juuri vihon viimeiset rivissä
: Olj jo käännetyt ja hevo valjahissa.
 
: Ohjaksissa kiini olj jo mies, ei vaan
: Blume silmiänsä uskonunnakaan;
: Vanha Spelt, alakuloinen maasta mennen,
: Oljpa päätä korkeampi nyt kuin ennen.
 
: Niinkuin nuorukainen olj hän suorana,
: Hartioille riippui tukka harmoa,
: Posket puhdistetut paistoivat pimeessä
: Kirkkaammat kuin muullon päivän paistehessa.
 
: Nuori Blume aivan olj hämmästynyt,
: ”Mikä hitto, ukko, sinut muutti nyt,
: Muullon muita laiskempi ja nokisempi
: Oot jo puhdas nyt ja lähtemään pikempi.
 
: Ken on no’en naamastasi hangannut,
: Ken on harjan tukkahasi tunkenut,
: Ken sua herätetyksi kerran saanut,
: Sie, ku ennen päivälläi oot aina maannut?
 
: ”Nuori herra”, siihen vanhus vastasi,
: ”Verkalleen omasta maasta kulkeepi,
: Kansa kun häpeesti jättää koto-maata,
: Kolkompi on olla valveella kuin maata.
 
: Miksi puhdistaisin vanhaa muotooni?
: Selvemmin häpeä siitä loistaisi;
: Mielelläni kärsin pilkkaa, rinnassani
: Huolta kannoin, siitä noki naamassani.
 
: Toisin nyt, kun joukkomme on tapellut,
: Suomen sydän taas on meille auvennut,
: Ei enää pilattava oo kunniamme,
: Käy nyt pestä puhtahiksi kasvojamme.
 
: Väkee nostata ja lyötä rumpua,
: Yö kulunut on ja pöivö valkeaa.
: Syyttä ennen kiire olj lepo-majasta,
: Hyvä, nuori herra, nyt on kiire vasta.
 
[[K. Kiljander|K. K[iljander]]].
 
 
'''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=287650&conversationId=5&action=entryPage ''Tapio'' 2.2.1861].
 
[[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]]
[[Luokka:K. Kiljander]]
[[Luokka:Runot]]
 
[[sv:Trosskusken]]