Ero sivun ”A. Ahlqwistin matkoilta II” versioiden välillä

 

:Syy siihen, että Wenäläinen niin läämältään tahtoo kerralla woittaa, on paitse hänen werrattoman suuri rahan-himonsa myös hänen laiskuntensa, joka luonteen-omaisuus on, niinkuin kaikki tuntijat sanowat, yhteinen slawjanilaiselle kansakunnnalle. Jo siitä, että työ näiden kansojen kielissä merkitsee ''orjuutta'' eli ''orjaamista'' (sana ''rabuta'', työ, ja ''rabotatj'', tehdä työtä, tulewat nim. sanasta ''rab'', orja), on helposti nähtäwä, millä silmillä ne työtä katselewat, ja ilman liikaa panematta woipi hywin sanoa, että Wenäjällä ainoastaan makaamalla menetetään puoli ikäänsä, ja kuin tähän lisätään ne monet praasnikat, joina arwattawasti ei mitään tehdä, ja ne kolme wiikkoa wuodessa (maslenitsa, pääsiäis- ja joulu-wiikko), - joina taas ei puututa minkäänlaiseen työhön, niin näkyy selwästi, kuinka paljon eli kuinka wähän uutterammalle työnteolle jääpi aikaa. Ja työnkin aikana ei Venäläinen sitä tee niin hartaasti kuin eurooppalainen, waan welttoilee, laiskehtii ja lepäilee alinomaa, jos kiirehtijätä ja keppiä ei näe takanansa, ja tekee sittenkin useimmin kelwottoman työn. Nauraakin Wenäläinen hänen kanpungeissansa eläwän Saksalaisen ahkeruudelle, tarkkuudelle ja werrallisesti wahempään woittoon tyytymiselle, mutta hawaitsee harwoin sen, että tällä ou puhtaampi koto, siistimpi ruoaka ja soweljaampi waatteus kuin naurajan howinherralla, että hän koulitsee lapsensa, joista tyttäret tawallisesti naittaa wirkamiehille ja pojat ohjaa waltakunnan palwelukseen, että hän tämän ohessa lopettaa elonsa warallisena ja, joka on erittäin muistettawa, kaikki nämä edut on woittanut rehellisyydellä ja ahkeruudella, waikka toisten pettuuskin ja laiskuus owat hänelle monta tuntuwaa wahinkoa tehneet.

 

::::::::::(Jatketaan).