Kevätsävel

Kevätsävel Kirjoittanut Otto Manninen

Ja hiirenkorva herkin,

mi puuhun puhkeaa,

se meille antaa merkin:

ei mieltä katkeraa!

Ja laine läikkypäinen

se meille laulaa näin:

viel’ olin äsken jäinen,

nyt läikyn kimmeltäin.

Ja aamun kiurut soittaa

jo alta auringon:

kuss’ ikään kevät koittaa,

siell’ laululinnut on.

Ne vaipuu, talven vallat,

kuin niit’ ei ollut ois.

Ei yöt, ei hyyt ja hallat

kevättä polje pois.

Se saapuu, uutta, uutta

taas ihmett’ eikö tee!

Sen nuorta ihanuutta

maat, ilmat iloitsee.

Pois kirpoo talven taakka

sen koittoon kultaiseen.

Povesi pohjaan saakka

se saapuu saattoineen.

Ei estää eljet kateet

voi tietä voitokkaan,

ja laulut, kukkasateet

on kosto laupiaan.

Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.