Ero sivun ”Herra etsii uskoa” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Herra etsii uskoa
 
(ei mitään eroa)

Nykyinen versio 9. helmikuuta 2021 kello 21.26

30. Herra etsii uskoa.

Kirjoittanut Simo Korpela


Sun silmäs etsii uskoa, oi Herra,
Sill’ usko yksin voittaa maailman,
Ja uskon kautta Abrahamkin kerran
Kutsuttiin ystäväksi Jumalan:
Uskolla Israel pääs sorron alta;
Uskolle virtaa armo Golgatalta.
Ei pysty siihen nuolet saatanan.
Oi lahja kallis on tuo lahja taivaan;
Se vapauteen munkin kurjan vie;
Se helpoituksen tuottaa tunnon vaivaan;
Sen kautta elon lähteell’ aukee tie;
Se ajan lapsen nostaa ijäisyyteen.
Niin kyllästyn mä mailman ystävyyteen,
Jos kuinka lihalle se mieleen lie.
Se sielu mailman ystävyytt’ ei halaa,
Ken löytänyt on Isän sydämen.
Ain’ ylöspäin sen mieli kaihoin palaa,
Ja ylhäällähän koti onkin sen.
Tää koti alhaall’ on vain matkamaja,
Miss’ uupuneena korpivaeltaja
Saa suojaa helteeltä nyt hetkisen.
Sä etsit uskoa, oi Herra, multa,
Voidakses henkes minuun vuodattaa.
Josp’ uskon’ ois kuin puhdistettu kulta!
Kuin tuli, joka kuonat eroittaa!
Kuin kuvastin, miss’ ijäisyyden kuvat
Sieluuni kirkkahina heijastuvat!
Kuin aamukoi, mi päivää ilmoittaa!
Siks puhalla, oi Herra Jeesus, minuun
Sun valkeutes voima taivainen,
Ett’ aina uskossa mä katson sinuun
Ja unhotan niin kaiken maallisen,
Ett’ aina sinuss’ elää voin ja kuolla,
Niin noustakseni eloon taasen tuolla,
Miss’ usko vaihtuu näkemisehen!


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.