Ero sivun ”La'illisesta Waiwais-holhosta (Yrjö Koskinen)” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 35:
Mutta silloin tulee loppu-kysymys: Jos waralliset eli työnte'ettäjät omat welwolliset hankkimaan työntekijälle työtä sekä työ-woiman puuttuessa elättämään häntä, mistä sitten saawat tarpeellisen wakuuden, että tämä työntekijä ansion ja tuoreen woiman aikana säästää liikenewiä warojaan siksi aiaksi, jolloin ansiot ja woimat sattumat olemaan wähissä, ja mistä saamat waakuuden, että työntekijä käyttää woimansa parahimman taitonsa ja ymmärryksensä mukaan? Jokainen myöntänee, että semmoinen wakuus ei ole kuin kohtuullinen waatimus; sillä joka pidetään welwollisena antamaan jos puutetta on, sillä täytyy olla oikeutta walwomaan, ett'ei tätä puutetta synny. Eikä kukaan myös kieltäne, että waadittu wakuus on tarpeellinen; sillä kokemus yltä-kyllin todistaa, että ihmiset enemmin taipuwat luottamaan muihin ja muiden apuun, kuin omaan toimeen, säästämäisyyteen ja eteensä-katsomuksem. Kysymys on siis: mistä semmoinen wakuus on saatawana? Siihen terwe järki wastaa: Se on kohtuullista ja tarpeellista, että ne, jotka welwoitetaan täyttämään työntekijän puutteet, myöskin saawat oikeuden walwomaan, että tämä työntekijä aina tekee niin paljon työtä kuin woipi, että hän ei koskaan tarpeettomasti tuhlaa warojansa, että hän ei hanki itselleen isompaa perhettä kuin työ työwoimansa kannattaa, että hän ei te'e työtänsä muiden työnte'ettäjäin hyödyksikuin niiden, jotka owat welwolliset häntä elättämään. Jos nyt nämä kohtuulliset ja tarpeelliset wakuus-pykäleet lasketaan yhteen, niin niiden selwä summa on: '''työn-tekijäin täydellinen orjuus'''. Sana niinkuin asiakin on kamottawainen. Kuitenkaan se ei ole muuta kuin kohtuullinen ja tarpeellinen seuraus laillisesta waiwais-holhosta, jos tämä täydellinen on. Muutamissa katsannoissa onkin orjuus ainoa täydellinen waiwais-holho. Ainoastaan se, joka on tykkänään antaunut toisen wallan alle, taitaa olla wakuutettu, että hänen tarpeensa pahoina niinkuin hywinäkin aikoina täytetään. Missä ja milloin siis orjuus on wallinnut, siinä ei ole myöskään muuta waiwais-holhoa tarwittu. Mutta kaikki muunlainen waiwais-holho on aina joksikin määrin puolinainen, s. t. s. se ei koskaan, olkoon kuinka tarkka ja järjestetty hywänsä, täytä kaikkia tarpeita. Se siitä syystä ei tarwitse eikä woikkaan waatia kaikkea wakuutta, mikä muutoin seuraisi laillisen waiwais-holhon perä-ajatuksesta. Se '''täydellinen''' työntekijän orjuus, jonka näimme tarpeelliseksi ja kohtuulliseksi, jos laillinen waiwais-holhokin täydellinen olisi muuttuu toiseen helpompaan muotoon eli '''lailliseksi suojeluksi'''.
Ihmis-elämässä, niinkuin luonnossakin, kaikki asiat etsiwät tasapainoansa. Ei ole mitään oikeutta, johon ei löydy wastaawaista welwollisuutta; nämä kaksi: oikeus ja welwollisuus täyttämät aina toistensa lomia. Jos työnte'ettäjällä on oikeus asettaa rajoja työnwapaudelle, niin hänen on myöskin welwollisuus ottaa työntekijän toimeen-tulo mureeksensa. Tämä on laillisen waiwais-holhon perustus ja tuki, jos nimittäin laillinen suojelus pysyy. Mutta jos työntekijällä on oikeus waatia työnte'ettäjältä ”työtä ja ruokaa" (kuten kuninkaisilla ollessa sanotaan), silloin hänen myöskin on welwollisuus luopua työnsä wapaudesta ja antauda työn-te'ettäjälle alttiiksi. Tämä on laillisen suojeluksen perustus, jos nimittäin waiwais-holho pysytetään. Molemmat owat wahingolliset sekä työn-te'ettäjälle että työn-tekijälle, sekä warakkaalle että warattomalle. Molemmat myöskin loukkaawat järjellisen oikeuden ja kohtuuden waatimnksia. Mutta tasapainon tähden on toinen tarpeellinen, missä toinen löytyy. Se on kyllä surkea tämä tasapaino, kun kaksi wääryyttä palkitsemat toisiansa, samattekkuin muinoisissa raja-metelissä wiholliset wuorotellen häwittiwät toistensa maakuntia. Mutta waikka tämä kyllä onnetonta onkin, täytyyhän kuitenkin waroa, ett'ei asiat joudu wieläkin pahempaan tilaan, jos tasapaino kokonansa lakatetaan. Toisin ei laillinen suojelus ja se etu, joka siitä lähtee työn-te'ettäjöille, woi täydellisesti taikka läheskään palkita sitä rasitusta, joka heille tulee laillisesta waiwais-holhosta; ei myös laillinen waiwaisholho ja se etu, joka siitä lähtee työn-tekijälle, woi palkita sitä rasitusta, joka hänellä on suojelus-laitoksesta. Hra Rosenborgin kanssa minä siis sydämestäni toiwon, että laillinen suojelus niin pian kuin mahdollista lakatetaan; sillä wakuutukseni on että laillinen waiwais-holho sen pikemmin seuraa toisen jälkiä. Mutta jos, niinkuin hra R. ajattelee, laillinen waiwaisholho kuitenkin woitaisiin ja tahdottaisiin woimissa
pitää, silloin sen onnettomat seuraukset warmaankin olisiwat kahta suuremmat kuin nykyisessä asiain tilassa. Hra R. on, niin kuin näimme, heittänyt siksensä koko kysymyksen laillisesta waiwais-holhosta. Mutta asian tärkeys näyttää waatiman, että tarkemmin katselemme sen perustuksia.
===Oikeus
::::::::::”''Esiwallan on hallitus'',
::::::::::''mutta omaisuus on yksityisten''".
| |||