Ero sivun ”Pyecraftin jutun salaisuus” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hunsvotti (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Hunsvotti (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 55:
kaikesta siitä, mikä koskee Pyecraftia.
Minä olen häntä auttanut, olen
{{lähde/kohta|s. 151 (39) : 2}}tehnyt hänelle palveluksen, ja palkaksi
siitä hän tekee minulle klubini
vastenmieliseksi, suorastaan vastenmieliseksi,
Rivi 94:
ja ihoni väriin.
 
{{lähde/kohta|s. 152 (40) : 1}}— Te taidatte olla suuri pallopelaaja,
sanoi hän.
 
Rivi 155:
kanssani jotain, joka ilmaisi hänen
tietävän, että minä voisin auttaa häntä,
{{lähde/kohta|s. 152 (40) : 2}}että minun kauttani hän voisi saada
jotain aivan erikoista, jota ei kukaan
muu voinut tarjota.
Rivi 225:
olisi resepti, joka...
 
{{lähde/kohta|s. 153 (41) : 1}}— Ne ovat merkillisiä papereita ja
jo niiden hajukin... Ei!
 
Rivi 287:
vähenemään”.
 
{{lähde/kohta|s. 153 (41) : 2}}— Ah, huokasi Pyecraft.
 
— Minä en ole aivan varma siitä,
Rivi 359:
minä.
 
{{lähde/kohta|s. 154 (42) : 1}}— Ei. Olisiko sen pitänyt sitä
olla?
 
Rivi 423:
likööriä. Minä en odottanut
edes sitä, että olisin polttanut sikaarini
{{lähde/kohta|s. 154 (42) : 2}}loppuun. Pyecraft asui Bloomsburyssä
erään talon yläkerrassa.
 
Rivi 496:
 
— Tekö se olette, Pyecraft? kysyin
{{lähde/kohta|s. 155 (43) : 1}}minä... ja aloin täyttä voimaa kolkuttaa
ovelle.
 
Rivi 566:
siellä vaan että hän ui ilmassa aivan
kuin kaasulla täytetty rakko olisi tehnyt.
{{lähde/kohta|s. 155 (43) : 2}}Hän alkoi ponnistella päästäkseen
katosta irti ja kiivetä seinää
myöten alas minun luokseni.
Rivi 636:
Kaikki minun äidinäitini äidin reseptien
mukaan valmistetut lääkkeet
{{lähde/kohta|s. 156 (44) : 1}}olivat saman laatuisia. Kun ajatteli,
mistä aineista ne olivat pannut kokoon,
niin ei minun tehnyt koskaan
Rivi 703:
me pääsimme asiassa oikealle
pohjalle. Minä huomautin, että hänen
{{lähde/kohta|s. 156 (44) : 2}}ei suinkaan olisi vaikea oppia kävelemään
kädet katossa...
 
Rivi 764:
Mutta sitten minun kekseliäisyyteni
meni aivan liian pitkälle. Minä istuin
{{lähde/kohta|s. 157 (45) : 1}}hänen lietensä ääressä ja hän oli nurkassaan
aivan katon rajassa naulaten
pehmeää mattoa siihen, kun minussa
Rivi 811:
ja silloin te nousette ilmaan.
 
{{lähde/kohta|s. 157 (45) : 2}}Ilossansa hän pudotti vasaransa,
joka hipaisi minun nenääni.