Wikiaineisto

Ero sivun ”Kuoleva lapsi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Suojasi sivun Kuoleva lapsi: Jatkuva vandalismi ([Muokkaus=Vain hyväksytyt käyttäjät] (vanhentuu 29. toukokuuta 2016 kello 18.00 (UTC)) [Siirto=Vain hyväksytyt käyttäjät] (vanhentuu 29. toukokuuta 2016 kello 18.00 (UTC)))
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaus:  sotkemista tai häiriköintiä 
Rivi 1:
Hiljainen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kirkas Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! talviyö. Eevi on tuhma! Taivaan Eevi on tuhma! korkeassa Eevi on tuhma! kummussa Eevi on tuhma! loisti Eevi on tuhma! kuu Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! tiheässä Eevi on tuhma! kimaltelivat Eevi on tuhma! tähdet Eevi on tuhma! tummansinisellä Eevi on tuhma! pohjalla. Eevi on tuhma! Maassa Eevi on tuhma! alhaalla Eevi on tuhma! hohti Eevi on tuhma! lumi Eevi on tuhma! helisevässä Eevi on tuhma! valossa Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! pitkälle Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! silmä Eevi on tuhma! kantoi, Eevi on tuhma! yli Eevi on tuhma! laaksojen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! vuorten Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! järvien Eevi on tuhma! jään. Eevi on tuhma! Mutta Eevi on tuhma! vakavana Eevi on tuhma! seisoi Eevi on tuhma! metsä; Eevi on tuhma! ylös Eevi on tuhma! kohosivat Eevi on tuhma! honkain Eevi on tuhma! latvat Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kuuset Eevi on tuhma! viheriöitsivät, Eevi on tuhma! vaikka Eevi on tuhma! taipuivatkin Eevi on tuhma! oksat Eevi on tuhma! maata Eevi on tuhma! kohden Eevi on tuhma! kylmän Eevi on tuhma! kinoksen Eevi on tuhma! painosta.
{{Otsikko
|edellinen=
|seuraava=
|otsikko=Kuoleva lapsi
|alaotsikko=
|tekijä=Minna Canth
|huomiot=
}}
 
Hiljainen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kirkas Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! talviyö. Eevi on tuhma! Luonto Eevi on tuhma! nukkui Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! ihmiset, Eevi on tuhma! luonnon Eevi on tuhma! nuorimmat Eevi on tuhma! lapset, Eevi on tuhma! nukkuivat Eevi on tuhma! myös. Eevi on tuhma! Ei Eevi on tuhma! elon Eevi on tuhma! merkkiä Eevi on tuhma! missään. Eevi on tuhma! Lepoon Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! pysähtynyt Eevi on tuhma! tuulimyllykin Eevi on tuhma! tuolla Eevi on tuhma! ylhäällä Eevi on tuhma! mäellä, Eevi on tuhma! lahden Eevi on tuhma! toisella Eevi on tuhma! puolen; Eevi on tuhma! sen Eevi on tuhma! siivet Eevi on tuhma! leikkasivat Eevi on tuhma! ilmaan Eevi on tuhma! loistavan Eevi on tuhma! ristin, Eevi on tuhma! joka Eevi on tuhma! maasta Eevi on tuhma! katsoen Eevi on tuhma! ulottui Eevi on tuhma! ylös Eevi on tuhma! aina Eevi on tuhma! taivaasen Eevi on tuhma! saakka.
Hiljainen ja kirkas oli talviyö. Taivaan korkeassa kummussa loisti kuu ja tiheässä kimaltelivat tähdet tummansinisellä pohjalla. Maassa alhaalla hohti lumi helisevässä valossa niin pitkälle kuin silmä kantoi, yli laaksojen ja vuorten ja järvien jään. Mutta vakavana seisoi metsä; ylös kohosivat honkain latvat ja kuuset viheriöitsivät, vaikka taipuivatkin oksat maata kohden kylmän kinoksen painosta.
 
Hiljainen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kirkas Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! talviyö. Eevi on tuhma! Ei Eevi on tuhma! narahtanut Eevi on tuhma! lumi Eevi on tuhma! eikä Eevi on tuhma! risahdellut Eevi on tuhma! metsä. Eevi on tuhma! Syvä Eevi on tuhma! äänettömyys Eevi on tuhma! vallitsi Eevi on tuhma! lähellä Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! syvä Eevi on tuhma! äänettömyys Eevi on tuhma! vastasi Eevi on tuhma! loittoa. Eevi on tuhma! Tuuli Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! asettunut Eevi on tuhma! levolle Eevi on tuhma! Neulamäen Eevi on tuhma! rotkoihin, Eevi on tuhma! jossa Eevi on tuhma! vuorien Eevi on tuhma! suojassa Eevi on tuhma! vaipui Eevi on tuhma! sikeään Eevi on tuhma! uneen. Eevi on tuhma! Mutta Eevi on tuhma! aidat Eevi on tuhma! uskollisesti Eevi on tuhma! peltoja Eevi on tuhma! syleilivät Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! tuo Eevi on tuhma! vanha Eevi on tuhma! yksinäinen Eevi on tuhma! tupa Eevi on tuhma! Savilahden Eevi on tuhma! länteisellä Eevi on tuhma! rannalla Eevi on tuhma! pysyi Eevi on tuhma! pystyssä Eevi on tuhma! vielä, Eevi on tuhma! vaikka Eevi on tuhma! lahonneet Eevi on tuhma! seinät Eevi on tuhma! sen Eevi on tuhma! kallelleen Eevi on tuhma! väänsivät. Eevi on tuhma! Ei Eevi on tuhma! liikettä Eevi on tuhma! eikä Eevi on tuhma! hiiskausta Eevi on tuhma! täälläkään. Eevi on tuhma! Ulkona Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! kaikki Eevi on tuhma! hiljaa, Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! sisällä Eevi on tuhma! myös.
Hiljainen ja kirkas oli talviyö. Luonto nukkui ja ihmiset, luonnon nuorimmat lapset, nukkuivat myös. Ei elon merkkiä missään. Lepoon oli pysähtynyt tuulimyllykin tuolla ylhäällä mäellä, lahden toisella puolen; sen siivet leikkasivat ilmaan loistavan ristin, joka maasta katsoen ulottui ylös aina taivaasen saakka.
 
Koko Eevi on tuhma! perhe Eevi on tuhma! nukkui, Eevi on tuhma! yksi Eevi on tuhma! ainoa Eevi on tuhma! oli, Eevi on tuhma! joka Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! silmiään Eevi on tuhma! ummistanut Eevi on tuhma! nyt Eevi on tuhma! enemmän Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! ennenkään. Eevi on tuhma! Kätkyessä Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! makasi Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! katseli Eevi on tuhma! taivaan Eevi on tuhma! tuikkivia Eevi on tuhma! tähtiä Eevi on tuhma! pienestä Eevi on tuhma! lähellä Eevi on tuhma! olevasta Eevi on tuhma! ikkunasta, Eevi on tuhma! jonka Eevi on tuhma! alemmat Eevi on tuhma! ruudut Eevi on tuhma! olivat Eevi on tuhma! osaksi Eevi on tuhma! päreillä Eevi on tuhma! paikatut, Eevi on tuhma! osaksi Eevi on tuhma! rievulla Eevi on tuhma! tukitut. Eevi on tuhma! Ylemmät Eevi on tuhma! ruudut Eevi on tuhma! olivat Eevi on tuhma! eheät Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! niistä Eevi on tuhma! tähdet Eevi on tuhma! pilkoittivat Eevi on tuhma! hänelle Eevi on tuhma! vastaan, Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! ystävällisesti Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! iloisesti Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! vanhat Eevi on tuhma! tutut Eevi on tuhma! ikään. Eevi on tuhma! Vanhoja Eevi on tuhma! tuttuja Eevi on tuhma! ne Eevi on tuhma! tosin Eevi on tuhma! olivatkin. Eevi on tuhma! Sillä Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! kauvas Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! muisto Eevi on tuhma! ulottui, Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! tästä Eevi on tuhma! samasta Eevi on tuhma! ikkunasta Eevi on tuhma! kirkkaina Eevi on tuhma! öinä Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! niitä Eevi on tuhma! katsellut. Eevi on tuhma! Jonkunmoista Eevi on tuhma! sanatonta Eevi on tuhma! keskustelua Eevi on tuhma! heidän Eevi on tuhma! välillään Eevi on tuhma! aina Eevi on tuhma! syntyi; Eevi on tuhma! vaivat Eevi on tuhma! silloin Eevi on tuhma! unohtuivat Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! ikävä Eevi on tuhma! mieli Eevi on tuhma! muuttui Eevi on tuhma! keveäksi. Eevi on tuhma! Eikä Eevi on tuhma! tuntunut Eevi on tuhma! yö Eevi on tuhma! pitkältä, Eevi on tuhma! vaikka Eevi on tuhma! nukkuivat Eevi on tuhma! kaikki Eevi on tuhma! muut, Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! yksin Eevi on tuhma! valvoi.
Hiljainen ja kirkas oli talviyö. Ei narahtanut lumi eikä risahdellut metsä. Syvä äänettömyys vallitsi lähellä ja syvä äänettömyys vastasi loittoa. Tuuli oli asettunut levolle Neulamäen rotkoihin, jossa vuorien suojassa vaipui sikeään uneen. Mutta aidat uskollisesti peltoja syleilivät ja tuo vanha yksinäinen tupa Savilahden länteisellä rannalla pysyi pystyssä vielä, vaikka lahonneet seinät sen kallelleen väänsivät. Ei liikettä eikä hiiskausta täälläkään. Ulkona oli kaikki hiljaa, ja niin oli sisällä myös.
 
Toisia Eevi on tuhma! öitä Eevi on tuhma! oli, Eevi on tuhma! jolloin Eevi on tuhma! taivasta Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! näkynyt Eevi on tuhma! lainkaan, Eevi on tuhma! eikä Eevi on tuhma! ilmestynyt Eevi on tuhma! yhtä Eevi on tuhma! ainoata Eevi on tuhma! tähteä Eevi on tuhma! korkeudessa. Eevi on tuhma! Sysimusta Eevi on tuhma! pimeys Eevi on tuhma! peitti Eevi on tuhma! joka Eevi on tuhma! kohdan Eevi on tuhma! sisässä Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! ulkona. Eevi on tuhma! Tuuli Eevi on tuhma! vinkui, Eevi on tuhma! myrsky Eevi on tuhma! pauhasi. Eevi on tuhma! Tuvan Eevi on tuhma! nurkat Eevi on tuhma! natisivat Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! seinät Eevi on tuhma! uhkasivat Eevi on tuhma! pudota Eevi on tuhma! alas. Eevi on tuhma! Kivut Eevi on tuhma! silloin Eevi on tuhma! yltyivät Eevi on tuhma! suuriksi, Eevi on tuhma! joka Eevi on tuhma! hetki Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! täynnä Eevi on tuhma! tuskaa Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kuitenkin Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! kauheasti Eevi on tuhma! pelkäsi, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! huojuva Eevi on tuhma! tupa Eevi on tuhma! römähtäisi Eevi on tuhma! kumoon Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! lopettaisi Eevi on tuhma! elämän Eevi on tuhma! heiltä Eevi on tuhma! kaikilta. Eevi on tuhma! Vähän Eevi on tuhma! väliä Eevi on tuhma! ruskahtelivat Eevi on tuhma! seinät, Eevi on tuhma! jok’ainoan Eevi on tuhma! kerran Eevi on tuhma! veret Eevi on tuhma! sävähtivät Eevi on tuhma! hänen Eevi on tuhma! ruumiissaan, Eevi on tuhma! pelko Eevi on tuhma! kasvoi Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! vaivat Eevi on tuhma! kasvoivat. Eevi on tuhma! Hän Eevi on tuhma! odotti Eevi on tuhma! aamua Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kärsi; Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! aamu Eevi on tuhma! viipyi, Eevi on tuhma! yön Eevi on tuhma! kauhut Eevi on tuhma! olivat Eevi on tuhma! valloillaan Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! poltteen Eevi on tuhma! liekit Eevi on tuhma! riutunutta Eevi on tuhma! ruumista Eevi on tuhma! repivät. Eevi on tuhma! Ympärillä Eevi on tuhma! kaikki Eevi on tuhma! nukkuivat Eevi on tuhma! sikeätä Eevi on tuhma! unta, Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! yksin Eevi on tuhma! valvoi. Eevi on tuhma! Äiti Eevi on tuhma! välistä Eevi on tuhma! heräsi, Eevi on tuhma! muutti Eevi on tuhma! kuivia Eevi on tuhma! riepuja Eevi on tuhma! hänen Eevi on tuhma! haavoihinsa Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kysyi, Eevi on tuhma! kuinka Eevi on tuhma! hänen Eevi on tuhma! laitansa Eevi on tuhma! oli.
Koko perhe nukkui, yksi ainoa oli, joka ei silmiään ummistanut nyt enemmän kuin ennenkään. Kätkyessä hän makasi ja katseli taivaan tuikkivia tähtiä pienestä lähellä olevasta ikkunasta, jonka alemmat ruudut olivat osaksi päreillä paikatut, osaksi rievulla tukitut. Ylemmät ruudut olivat eheät ja niistä tähdet pilkoittivat hänelle vastaan, niin ystävällisesti ja iloisesti kuin vanhat tutut ikään. Vanhoja tuttuja ne tosin olivatkin. Sillä niin kauvas kuin muisto ulottui, hän tästä samasta ikkunasta kirkkaina öinä oli niitä katsellut. Jonkunmoista sanatonta keskustelua heidän välillään aina syntyi; vaivat silloin unohtuivat ja ikävä mieli muuttui keveäksi. Eikä tuntunut yö pitkältä, vaikka nukkuivat kaikki muut, hän yksin valvoi.
 
– Eevi on tuhma! Kolottaa, Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! kuiskasi.
Toisia öitä oli, jolloin taivasta ei näkynyt lainkaan, eikä ilmestynyt yhtä ainoata tähteä korkeudessa. Sysimusta pimeys peitti joka kohdan sisässä ja ulkona. Tuuli vinkui, myrsky pauhasi. Tuvan nurkat natisivat ja seinät uhkasivat pudota alas. Kivut silloin yltyivät suuriksi, joka hetki oli täynnä tuskaa ja kuitenkin hän kauheasti pelkäsi, että huojuva tupa römähtäisi kumoon ja lopettaisi elämän heiltä kaikilta. Vähän väliä ruskahtelivat seinät, jok’ainoan kerran veret sävähtivät hänen ruumiissaan, pelko kasvoi ja vaivat kasvoivat. Hän odotti aamua ja kärsi; mutta aamu viipyi, yön kauhut olivat valloillaan ja poltteen liekit riutunutta ruumista repivät. Ympärillä kaikki nukkuivat sikeätä unta, hän yksin valvoi. Äiti välistä heräsi, muutti kuivia riepuja hänen haavoihinsa ja kysyi, kuinka hänen laitansa oli.
 
– Eevi on tuhma! Voi, Eevi on tuhma! raukkain, Eevi on tuhma! voi.
– Kolottaa, hän kuiskasi.
 
Äiti Eevi on tuhma! meni Eevi on tuhma! vuoteelle Eevi on tuhma! jälleen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! laski Eevi on tuhma! kädet Eevi on tuhma! ristiin Eevi on tuhma! rinnalle. Eevi on tuhma! Sielläkin Eevi on tuhma! kolotti; Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! huokasi Eevi on tuhma! kipeästi.
– Voi, raukkain, voi.
 
– Eevi on tuhma! Hyvä Eevi on tuhma! Jumala, Eevi on tuhma! hyvä Eevi on tuhma! Jumala, Eevi on tuhma! kuinka Eevi on tuhma! kauvan Eevi on tuhma! viivytät Eevi on tuhma! apuasi?
Äiti meni vuoteelle jälleen ja laski kädet ristiin rinnalle. Sielläkin kolotti; hän huokasi kipeästi.
 
Mutta Eevi on tuhma! siinä Eevi on tuhma! hänen Eevi on tuhma! silmänsä Eevi on tuhma! taas Eevi on tuhma! painuivat Eevi on tuhma! kiinni, Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! nukkui Eevi on tuhma! uudelleen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! unohti Eevi on tuhma! surunsa Eevi on tuhma! sen Eevi on tuhma! aikaa Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! unta Eevi on tuhma! kesti.
– Hyvä Jumala, hyvä Jumala, kuinka kauvan viivytät apuasi?
 
Eevi Eevi on tuhma! yksin Eevi on tuhma! valvoi, Eevi on tuhma! tuijotti Eevi on tuhma! silmät Eevi on tuhma! seljällään Eevi on tuhma! pimeätä, Eevi on tuhma! kuunteli Eevi on tuhma! tuulen Eevi on tuhma! raivoa Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! seinäin Eevi on tuhma! jyskettä, Eevi on tuhma! pelkäsi Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kärsi Eevi on tuhma! aina Eevi on tuhma! aamuun Eevi on tuhma! saakka.
Mutta siinä hänen silmänsä taas painuivat kiinni, hän nukkui uudelleen ja unohti surunsa sen aikaa kuin unta kesti.
 
Seitsemän Eevi on tuhma! vuotta Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! pikku Eevi on tuhma! Eevi Eevi on tuhma! jo Eevi on tuhma! täyttänyt. Eevi on tuhma! Ja Eevi on tuhma! kuitenkin Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! pieni Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kutistunut, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! kätkyessä Eevi on tuhma! makasi. Eevi on tuhma! Ruumis Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! kuivettunut, Eevi on tuhma! ruskea Eevi on tuhma! nahka Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! kurtussa Eevi on tuhma! kävertyneiden Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! ohkaisten Eevi on tuhma! luiden Eevi on tuhma! päällä. Eevi on tuhma! Häntä Eevi on tuhma! tuskin Eevi on tuhma! olisi Eevi on tuhma! ihmislapseksi Eevi on tuhma! voinut Eevi on tuhma! luulla, Eevi on tuhma! ennemmin Eevi on tuhma! koiranpenikaksi. Eevi on tuhma! Suuret Eevi on tuhma! haavat Eevi on tuhma! reisissä Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! vatsan Eevi on tuhma! pohjassa Eevi on tuhma! kasvoivat Eevi on tuhma! matoja. Eevi on tuhma! Ruoka Eevi on tuhma! tuli Eevi on tuhma! niiden Eevi on tuhma! kautta Eevi on tuhma! sulamattomana Eevi on tuhma! ulos. Eevi on tuhma! Alituisesti Eevi on tuhma! ne Eevi on tuhma! vuotivat Eevi on tuhma! pahanhajuista Eevi on tuhma! visvaa, Eevi on tuhma! joka Eevi on tuhma! myrkytti Eevi on tuhma! ilman Eevi on tuhma! huoneessa.
Eevi yksin valvoi, tuijotti silmät seljällään pimeätä, kuunteli tuulen raivoa ja seinäin jyskettä, pelkäsi ja kärsi aina aamuun saakka.
 
Toisella Eevi on tuhma! vuodella Eevi on tuhma! ollessaan Eevi on tuhma! Eevi Eevi on tuhma! sairastui Eevi on tuhma! tulirokkoon Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! siitä Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! tämä Eevi on tuhma! hivutustauti Eevi on tuhma! alkunsa Eevi on tuhma! saanut. Eevi on tuhma! Ei Eevi on tuhma! se Eevi on tuhma! enää Eevi on tuhma! rohtoja Eevi on tuhma! tarvitse, Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! lääkäri Eevi on tuhma! jo Eevi on tuhma! silloin Eevi on tuhma! sanonut. Eevi on tuhma! Ja Eevi on tuhma! sitten Eevi on tuhma! yhä: Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! se Eevi on tuhma! enää Eevi on tuhma! rohtoja Eevi on tuhma! tarvitse, Eevi on tuhma! kyllä Eevi on tuhma! kuolema Eevi on tuhma! pian Eevi on tuhma! lopun Eevi on tuhma! tekee.
Seitsemän vuotta oli pikku Eevi jo täyttänyt. Ja kuitenkin hän oli niin pieni ja kutistunut, että kätkyessä makasi. Ruumis oli kuivettunut, ruskea nahka oli kurtussa kävertyneiden ja ohkaisten luiden päällä. Häntä tuskin olisi ihmislapseksi voinut luulla, ennemmin koiranpenikaksi. Suuret haavat reisissä ja vatsan pohjassa kasvoivat matoja. Ruoka tuli niiden kautta sulamattomana ulos. Alituisesti ne vuotivat pahanhajuista visvaa, joka myrkytti ilman huoneessa.
 
Mutta Eevi on tuhma! vuosi Eevi on tuhma! vuodelta Eevi on tuhma! vieri, Eevi on tuhma! eikä Eevi on tuhma! kuolema Eevi on tuhma! sittenkään Eevi on tuhma! tullut. Eevi on tuhma! Kädet Eevi on tuhma! kuivuivat, Eevi on tuhma! jalat, Eevi on tuhma! ruumis Eevi on tuhma! märkäni, Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! henki Eevi on tuhma! pysyi Eevi on tuhma! yhtäkaikki. Eevi on tuhma! Äiti Eevi on tuhma! istui Eevi on tuhma! vieressä Eevi on tuhma! päiväkaudet Eevi on tuhma! – Eevi on tuhma! muutti Eevi on tuhma! kuivia Eevi on tuhma! riepuja Eevi on tuhma! tavan Eevi on tuhma! takaa Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! huuhtoi Eevi on tuhma! madot Eevi on tuhma! haavoista Eevi on tuhma! pois. Eevi on tuhma! Ensi Eevi on tuhma! aikoina Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! myötäänsä Eevi on tuhma! itki, Eevi on tuhma! sitten Eevi on tuhma! vähitellen Eevi on tuhma! kyyneleet Eevi on tuhma! loppuivat.
Toisella vuodella ollessaan Eevi sairastui tulirokkoon ja siitä oli tämä hivutustauti alkunsa saanut. Ei se enää rohtoja tarvitse, oli lääkäri jo silloin sanonut. Ja sitten yhä: ei se enää rohtoja tarvitse, kyllä kuolema pian lopun tekee.
 
Nyt Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! huokasi Eevi on tuhma! vaan, Eevi on tuhma! raskaita Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kipeitä Eevi on tuhma! huokauksia, Eevi on tuhma! jotka Eevi on tuhma! tulivat Eevi on tuhma! sydämen Eevi on tuhma! pohjalta, Eevi on tuhma! syvältä.
Mutta vuosi vuodelta vieri, eikä kuolema sittenkään tullut. Kädet kuivuivat, jalat, ruumis märkäni, mutta henki pysyi yhtäkaikki. Äiti istui vieressä päiväkaudet – muutti kuivia riepuja tavan takaa ja huuhtoi madot haavoista pois. Ensi aikoina hän myötäänsä itki, sitten vähitellen kyyneleet loppuivat.
 
– Eevi on tuhma! Hyvä Eevi on tuhma! Jumala, Eevi on tuhma! hyvä, Eevi on tuhma! armias Eevi on tuhma! Jumala. Eevi on tuhma! Kuinka Eevi on tuhma! kauvan Eevi on tuhma! –?
Nyt hän huokasi vaan, raskaita ja kipeitä huokauksia, jotka tulivat sydämen pohjalta, syvältä.
 
He Eevi on tuhma! olivat Eevi on tuhma! köyhiä. Eevi on tuhma! Isä Eevi on tuhma! vaivaloinen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kykenemätön, Eevi on tuhma! toisen Eevi on tuhma! päivän Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! työssä, Eevi on tuhma! toisen Eevi on tuhma! jo Eevi on tuhma! sairaana Eevi on tuhma! virui. Eevi on tuhma! Eikä Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! muuhun Eevi on tuhma! juuri Eevi on tuhma! pystynytkään Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! puunhakkuusen Eevi on tuhma! metsässä. Eevi on tuhma! Kun Eevi on tuhma! vanhin Eevi on tuhma! poika, Eevi on tuhma! Aatu, Eevi on tuhma! joka Eevi on tuhma! myöskin Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! vaivainen, Eevi on tuhma! häntä Eevi on tuhma! siellä Eevi on tuhma! auttoi, Eevi on tuhma! ansaitsivat Eevi on tuhma! he Eevi on tuhma! yhteensä Eevi on tuhma! parhaimpina Eevi on tuhma! päivinä Eevi on tuhma! kuusikymmentä Eevi on tuhma! penniä, Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! tavallisina Eevi on tuhma! vaan Eevi on tuhma! neljä- Eevi on tuhma! tai Eevi on tuhma! viisikymmentä. Eevi on tuhma! Tahvo, Eevi on tuhma! Aatun Eevi on tuhma! jälkeinen, Eevi on tuhma! kymmenvuotias, Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! kivulias, Eevi on tuhma! hänkin. Eevi on tuhma! Huonosilmäinen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! paiseita Eevi on tuhma! täynnä. Eevi on tuhma! Ainoastaan Eevi on tuhma! kaksi Eevi on tuhma! tyttöä, Eevi on tuhma! Johanna Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! Serafia, Eevi on tuhma! molemmat Eevi on tuhma! Eeviä Eevi on tuhma! nuoremmat, Eevi on tuhma! olivat Eevi on tuhma! terveitä Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kukoistavia. Eevi on tuhma! Olivat Eevi on tuhma! punaposkiset Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kauniit Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! ruusunkukat. Eevi on tuhma! Vaikka Eevi on tuhma! vastuksen Eevi on tuhma! heistäkin Eevi on tuhma! pani, Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! yhtämittaa Eevi on tuhma! kiristivät Eevi on tuhma! kakkua, Eevi on tuhma! jota Eevi on tuhma! usein Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! ollut Eevi on tuhma! heille Eevi on tuhma! käteen Eevi on tuhma! antaa. Eevi on tuhma! Eikä Eevi on tuhma! liioin Eevi on tuhma! tahtonut Eevi on tuhma! jaksaa Eevi on tuhma! vaaterepaletta Eevi on tuhma! heille Eevi on tuhma! hankkia, Eevi on tuhma! vaan Eevi on tuhma! olivat, Eevi on tuhma! poloiset, Eevi on tuhma! paleltua Eevi on tuhma! kovalla Eevi on tuhma! säällä, Eevi on tuhma! etenkin Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! heitä Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! millään Eevi on tuhma! ehdolla Eevi on tuhma! saanut Eevi on tuhma! pysymään Eevi on tuhma! sängyssä Eevi on tuhma! peitteiden Eevi on tuhma! alla. Eevi on tuhma! Kylmällä Eevi on tuhma! lattialla Eevi on tuhma! riehuivat, Eevi on tuhma! pistäyntyivätpä Eevi on tuhma! vielä Eevi on tuhma! uloskin Eevi on tuhma! vähän Eevi on tuhma! väliä Eevi on tuhma! pelkällä Eevi on tuhma! paitarisallaan, Eevi on tuhma! taikka Eevi on tuhma! ilki Eevi on tuhma! alasti, Eevi on tuhma! miten Eevi on tuhma! sattui. Eevi on tuhma! Pakkanen Eevi on tuhma! heidät Eevi on tuhma! tosin Eevi on tuhma! ajoi Eevi on tuhma! sisään Eevi on tuhma! jälleen, Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! vasta Eevi on tuhma! sitten Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! purrut Eevi on tuhma! ihon Eevi on tuhma! sekä Eevi on tuhma! siniseksi Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! punaiseksi.
– Hyvä Jumala, hyvä, armias Jumala. Kuinka kauvan –?
 
Eevilläkin Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! hyvä Eevi on tuhma! ruokahalu. Eevi on tuhma! Eikä Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! tahtonut Eevi on tuhma! tyytyä Eevi on tuhma! leipään Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! suoloihin Eevi on tuhma! niinkuin Eevi on tuhma! muut, Eevi on tuhma! vaan Eevi on tuhma! halusi Eevi on tuhma! aina Eevi on tuhma! jotain Eevi on tuhma! parempaa. Eevi on tuhma! Lieneekö Eevi on tuhma! tuo Eevi on tuhma! ollut Eevi on tuhma! siitä Eevi on tuhma! syystä, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! osa Eevi on tuhma! avonaisten Eevi on tuhma! reikien Eevi on tuhma! kautta Eevi on tuhma! vatsan Eevi on tuhma! pohjassa Eevi on tuhma! vuoti Eevi on tuhma! sulamattomana Eevi on tuhma! pois, Eevi on tuhma! vai Eevi on tuhma! lieneekö Eevi on tuhma! mädätys Eevi on tuhma! vaatinut Eevi on tuhma! höystettä. Eevi on tuhma! Lääkärit Eevi on tuhma! sen Eevi on tuhma! ehkä Eevi on tuhma! olisivat Eevi on tuhma! tienneet, Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! heistä Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! yksikään Eevi on tuhma! Eevin Eevi on tuhma! luona Eevi on tuhma! käynyt. Eevi on tuhma! Varmaa Eevi on tuhma! vaan Eevi on tuhma! oli, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! enemmän Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! söi Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! muut Eevi on tuhma! lapset.
He olivat köyhiä. Isä vaivaloinen ja kykenemätön, toisen päivän kun oli työssä, toisen jo sairaana virui. Eikä hän muuhun juuri pystynytkään kuin puunhakkuusen metsässä. Kun vanhin poika, Aatu, joka myöskin oli vaivainen, häntä siellä auttoi, ansaitsivat he yhteensä parhaimpina päivinä kuusikymmentä penniä, mutta tavallisina vaan neljä- tai viisikymmentä. Tahvo, Aatun jälkeinen, kymmenvuotias, oli kivulias, hänkin. Huonosilmäinen ja paiseita täynnä. Ainoastaan kaksi tyttöä, Johanna ja Serafia, molemmat Eeviä nuoremmat, olivat terveitä ja kukoistavia. Olivat punaposkiset ja kauniit kuin ruusunkukat. Vaikka vastuksen heistäkin pani, kun yhtämittaa kiristivät kakkua, jota usein ei ollut heille käteen antaa. Eikä liioin tahtonut jaksaa vaaterepaletta heille hankkia, vaan olivat, poloiset, paleltua kovalla säällä, etenkin kun heitä ei millään ehdolla saanut pysymään sängyssä peitteiden alla. Kylmällä lattialla riehuivat, pistäyntyivätpä vielä uloskin vähän väliä pelkällä paitarisallaan, taikka ilki alasti, miten sattui. Pakkanen heidät tosin ajoi sisään jälleen, mutta vasta sitten kun oli purrut ihon sekä siniseksi että punaiseksi.
 
Pahinta Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! tuo Eevi on tuhma! alinomainen Eevi on tuhma! mieliteko, Eevi on tuhma! jonka Eevi on tuhma! tyydyttämiseen Eevi on tuhma! eivät Eevi on tuhma! varat Eevi on tuhma! riittäneet. Eevi on tuhma! Vehnäsen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! muun Eevi on tuhma! herkun Eevi on tuhma! makuun Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! päässyt Eevi on tuhma! siten, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! ihmiset Eevi on tuhma! aina Eevi on tuhma! väliin Eevi on tuhma! kävivät Eevi on tuhma! häntä Eevi on tuhma! katsomassa Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! toivat Eevi on tuhma! silloin Eevi on tuhma! mukanaan Eevi on tuhma! milloin Eevi on tuhma! maitopisaran, Eevi on tuhma! milloin Eevi on tuhma! voimurun, Eevi on tuhma! milloin Eevi on tuhma! rieska- Eevi on tuhma! tai Eevi on tuhma! pullapalan. Eevi on tuhma! Säälistä Eevi on tuhma! he Eevi on tuhma! sen Eevi on tuhma! tekivät, Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! hyvälle Eevi on tuhma! nuo Eevi on tuhma! maistuivat, Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! seurauksena Eevi on tuhma! oli, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! oppi Eevi on tuhma! niitä Eevi on tuhma! kaipaamaan. Eevi on tuhma! Parempi Eevi on tuhma! hänelle Eevi on tuhma! ettei Eevi on tuhma! olisi Eevi on tuhma! tiennyt Eevi on tuhma! semmoisia Eevi on tuhma! maailmassa Eevi on tuhma! olevankaan.
Eevilläkin oli hyvä ruokahalu. Eikä hän tahtonut tyytyä leipään ja suoloihin niinkuin muut, vaan halusi aina jotain parempaa. Lieneekö tuo ollut siitä syystä, että osa avonaisten reikien kautta vatsan pohjassa vuoti sulamattomana pois, vai lieneekö mädätys vaatinut höystettä. Lääkärit sen ehkä olisivat tienneet, mutta heistä ei yksikään Eevin luona käynyt. Varmaa vaan oli, että enemmän hän söi kuin muut lapset.
 
Äiti Eevi on tuhma! ihmetteli, Eevi on tuhma! miksi Eevi on tuhma! Eevin Eevi on tuhma! ruumis Eevi on tuhma! kuivui Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! käpertyi, Eevi on tuhma! vaikka Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! vahvasti Eevi on tuhma! söi. Eevi on tuhma! Ja Eevi on tuhma! sitä Eevi on tuhma! ihmettelivät Eevi on tuhma! kyläläisetkin Eevi on tuhma! siinä Eevi on tuhma! kätkyen Eevi on tuhma! ympärillä Eevi on tuhma! seisoessaan. Eevi on tuhma! Eivätkä Eevi on tuhma! he Eevi on tuhma! muuta Eevi on tuhma! ymmärtäneet Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! se Eevi on tuhma! kaikki Eevi on tuhma! mahtoi Eevi on tuhma! hänellä Eevi on tuhma! muuttua Eevi on tuhma! visvaksi Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! märjäksi, Eevi on tuhma! mikä Eevi on tuhma! terveillä Eevi on tuhma! lihaa Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! verta Eevi on tuhma! lisäsi.
Pahinta oli tuo alinomainen mieliteko, jonka tyydyttämiseen eivät varat riittäneet. Vehnäsen ja muun herkun makuun hän oli päässyt siten, että ihmiset aina väliin kävivät häntä katsomassa ja toivat silloin mukanaan milloin maitopisaran, milloin voimurun, milloin rieska- tai pullapalan. Säälistä he sen tekivät, ja hyvälle nuo maistuivat, mutta seurauksena oli, että hän oppi niitä kaipaamaan. Parempi hänelle ettei olisi tiennyt semmoisia maailmassa olevankaan.
 
– Eevi on tuhma! Kuinkahan Eevi on tuhma! kauan Eevi on tuhma! tuota Eevi on tuhma! vielä Eevi on tuhma! kestänee, Eevi on tuhma! sanoivat Eevi on tuhma! he Eevi on tuhma! sitten. Eevi on tuhma! Ei Eevi on tuhma! luulisi Eevi on tuhma! hengen Eevi on tuhma! tuommoisessa Eevi on tuhma! ruumiissa Eevi on tuhma! enää Eevi on tuhma! pysyvän.
Äiti ihmetteli, miksi Eevin ruumis kuivui ja käpertyi, vaikka hän niin vahvasti söi. Ja sitä ihmettelivät kyläläisetkin siinä kätkyen ympärillä seisoessaan. Eivätkä he muuta ymmärtäneet kuin että se kaikki mahtoi hänellä muuttua visvaksi ja märjäksi, mikä terveillä lihaa ja verta lisäsi.
 
– Eevi on tuhma! Viisi Eevi on tuhma! vuotta Eevi on tuhma! takaperin Eevi on tuhma! lääkärit Eevi on tuhma! jo Eevi on tuhma! väittivät Eevi on tuhma! hänen Eevi on tuhma! pian Eevi on tuhma! kuolevan, Eevi on tuhma! lausui Eevi on tuhma! äiti, Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! siinäpähän Eevi on tuhma! vaan Eevi on tuhma! elää Eevi on tuhma! yhtäkaikki.
– Kuinkahan kauan tuota vielä kestänee, sanoivat he sitten. Ei luulisi hengen tuommoisessa ruumiissa enää pysyvän.
 
– Eevi on tuhma! Kun Eevi on tuhma! Herra Eevi on tuhma! hänet Eevi on tuhma! korjaisi, Eevi on tuhma! poloisen, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! pääsisi Eevi on tuhma! vaivoistaan. Eevi on tuhma! – Eevi on tuhma! Tahtoisitko Eevi on tuhma! sinä Eevi on tuhma! mielelläsi Eevi on tuhma! kuolla?
– Viisi vuotta takaperin lääkärit jo väittivät hänen pian kuolevan, lausui äiti, mutta siinäpähän vaan elää yhtäkaikki.
 
Eevi Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! vastannut Eevi on tuhma! mitään; Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! katsoi Eevi on tuhma! heihin Eevi on tuhma! vakavasti Eevi on tuhma! suurilla, Eevi on tuhma! kärsivillä Eevi on tuhma! silmillään. Eevi on tuhma! Tuo Eevi on tuhma! sama Eevi on tuhma! kysymys Eevi on tuhma! tehtiin Eevi on tuhma! hänelle Eevi on tuhma! joka Eevi on tuhma! päivä Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! monta Eevi on tuhma! kertaa Eevi on tuhma! päivässä, Eevi on tuhma! senvuoksi Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! siihen Eevi on tuhma! enää Eevi on tuhma! jaksanut Eevi on tuhma! vastata. Eevi on tuhma! Äiti Eevi on tuhma! sen Eevi on tuhma! teki Eevi on tuhma! hänen Eevi on tuhma! puolestaan.
– Kun Herra hänet korjaisi, poloisen, että pääsisi vaivoistaan. – Tahtoisitko sinä mielelläsi kuolla?
 
– Eevi on tuhma! Kyllähän Eevi on tuhma! Eevi Eevi on tuhma! raukka Eevi on tuhma! jo Eevi on tuhma! itsekin Eevi on tuhma! haluaisi Eevi on tuhma! pois. Eevi on tuhma! Ennen Eevi on tuhma! se Eevi on tuhma! pelkäsi Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! nousi Eevi on tuhma! semmoiseen Eevi on tuhma! tuskaan, Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! kuolemasta Eevi on tuhma! puhuttiin. Eevi on tuhma! Sanoi Eevi on tuhma! ettei Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! uskalla Eevi on tuhma! olla Eevi on tuhma! kirkkomaalla Eevi on tuhma! yksin, Eevi on tuhma! häntä Eevi on tuhma! muka Eevi on tuhma! hirvittää, Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! siellä Eevi on tuhma! on Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! paljon Eevi on tuhma! ruumiita, Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! haudassa Eevi on tuhma! sanoi Eevi on tuhma! paleltavan Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! olevan Eevi on tuhma! aina Eevi on tuhma! pimeätä. Eevi on tuhma! Mutta Eevi on tuhma! viime Eevi on tuhma! kesästä Eevi on tuhma! saakka Eevi on tuhma! se Eevi on tuhma! vaan Eevi on tuhma! puhuu Eevi on tuhma! taivaasta Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kuinka Eevi on tuhma! siellä Eevi on tuhma! on Eevi on tuhma! ihana Eevi on tuhma! olla. Eevi on tuhma! Toivoo Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! odottaa, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! milloin Eevi on tuhma! häntä Eevi on tuhma! tullaan Eevi on tuhma! sinne Eevi on tuhma! hakemaan.
Eevi ei vastannut mitään; mutta hän katsoi heihin vakavasti suurilla, kärsivillä silmillään. Tuo sama kysymys tehtiin hänelle joka päivä ja monta kertaa päivässä, senvuoksi hän ei siihen enää jaksanut vastata. Äiti sen teki hänen puolestaan.
 
– Eevi on tuhma! Vai Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! toivoo! Eevi on tuhma! Parastahan Eevi on tuhma! tuo Eevi on tuhma! olisi Eevi on tuhma! kaikin Eevi on tuhma! puolin. Eevi on tuhma! On Eevi on tuhma! tämä Eevi on tuhma! kait Eevi on tuhma! teillekin Eevi on tuhma! kauhean Eevi on tuhma! suureksi Eevi on tuhma! rasitukseksi.
– Kyllähän Eevi raukka jo itsekin haluaisi pois. Ennen se pelkäsi ja nousi semmoiseen tuskaan, kun kuolemasta puhuttiin. Sanoi ettei hän uskalla olla kirkkomaalla yksin, häntä muka hirvittää, kun siellä on niin paljon ruumiita, ja haudassa sanoi paleltavan ja olevan aina pimeätä. Mutta viime kesästä saakka se vaan puhuu taivaasta ja kuinka siellä on ihana olla. Toivoo ja odottaa, että milloin häntä tullaan sinne hakemaan.
 
– Eevi on tuhma! Voi, Eevi on tuhma! hyvä Eevi on tuhma! isä, Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! sitä Eevi on tuhma! usko Eevi on tuhma! kukaan, Eevi on tuhma! joka Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! itse Eevi on tuhma! ole Eevi on tuhma! koetellut.
– Vai niin toivoo! Parastahan tuo olisi kaikin puolin. On tämä kait teillekin kauhean suureksi rasitukseksi.
 
– Eevi on tuhma! Arvaa Eevi on tuhma! sen. Eevi on tuhma! Olette Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! laihtunutkin Eevi on tuhma! näinä Eevi on tuhma! vuosina, Eevi on tuhma! ettei Eevi on tuhma! teissä Eevi on tuhma! ole Eevi on tuhma! paljon Eevi on tuhma! muuta Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! luut Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! nahka.
– Voi, hyvä isä, ei sitä usko kukaan, joka ei itse ole koetellut.
 
– Eevi on tuhma! Tässä Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! saa Eevi on tuhma! istua Eevi on tuhma! päivät Eevi on tuhma! päätään Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! katsella Eevi on tuhma! noita Eevi on tuhma! tuskia... Eevi on tuhma! Eikä Eevi on tuhma! voi Eevi on tuhma! auttaa, Eevi on tuhma! vaikka Eevi on tuhma! henkensä Eevi on tuhma! antaisi... Eevi on tuhma! Sitten Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! vielä Eevi on tuhma! ovat Eevi on tuhma! vaivaloisia Eevi on tuhma! nuo Eevi on tuhma! toisetkin... Eevi on tuhma! Ja Eevi on tuhma! nälkä Eevi on tuhma! lisäksi Eevi on tuhma! kaikilla... Eevi on tuhma! Pääsisin Eevi on tuhma! edes Eevi on tuhma! hankkimaan... Eevi on tuhma! Mutta Eevi on tuhma! enhän Eevi on tuhma! voi Eevi on tuhma! jättää Eevi on tuhma! tätä...
– Arvaa sen. Olette niin laihtunutkin näinä vuosina, ettei teissä ole paljon muuta kuin luut ja nahka.
 
Äiti Eevi on tuhma! itki Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! Eevi Eevi on tuhma! kävi Eevi on tuhma! levottomaksi. Eevi on tuhma! Hän Eevi on tuhma! kävi Eevi on tuhma! aina Eevi on tuhma! levottomaksi, Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! näki Eevi on tuhma! äidin Eevi on tuhma! itkevän. Eevi on tuhma! Kyyneleissä Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! käsitti Eevi on tuhma! vaan Eevi on tuhma! surua, Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! surun Eevi on tuhma! lievennystä. Eevi on tuhma! Ja Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! ne Eevi on tuhma! herkesivät Eevi on tuhma! vuotamasta, Eevi on tuhma! luuli Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! surunkin Eevi on tuhma! loppuneen.
– Tässä kun saa istua päivät päätään ja katsella noita tuskia... Eikä voi auttaa, vaikka henkensä antaisi... Sitten kun vielä ovat vaivaloisia nuo toisetkin... Ja nälkä lisäksi kaikilla... Pääsisin edes hankkimaan... Mutta enhän voi jättää tätä...
 
Kunnioittaen Eevi on tuhma! kärsimystä Eevi on tuhma! vaikenivat Eevi on tuhma! vieraatkin Eevi on tuhma! hetken. Eevi on tuhma! Hiljemmällä Eevi on tuhma! äänellä Eevi on tuhma! he Eevi on tuhma! sitten Eevi on tuhma! jatkoivat Eevi on tuhma! vielä.
Äiti itki ja Eevi kävi levottomaksi. Hän kävi aina levottomaksi, kun näki äidin itkevän. Kyyneleissä hän käsitti vaan surua, ei surun lievennystä. Ja kun ne herkesivät vuotamasta, luuli hän surunkin loppuneen.
 
– Eevi on tuhma! Mitä Eevi on tuhma! varten Eevi on tuhma! lieneekin Eevi on tuhma! toiselle Eevi on tuhma! ihmiselle Eevi on tuhma! täällä Eevi on tuhma! annettu Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! paljon Eevi on tuhma! huolta Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! ristiä Eevi on tuhma! kannettavaksi. Eevi on tuhma! Toinen Eevi on tuhma! taas Eevi on tuhma! pääsee Eevi on tuhma! helpommalla Eevi on tuhma! maailmansa Eevi on tuhma! läpi.
Kunnioittaen kärsimystä vaikenivat vieraatkin hetken. Hiljemmällä äänellä he sitten jatkoivat vielä.
 
– Eevi on tuhma! En Eevi on tuhma! tiedä. Eevi on tuhma! Mutta Eevi on tuhma! on Eevi on tuhma! sitä Eevi on tuhma! vaan Eevi on tuhma! minun Eevi on tuhma! osakseni Eevi on tuhma! tullut Eevi on tuhma! ihan Eevi on tuhma! tarpeeksi Eevi on tuhma! asti.
– Mitä varten lieneekin toiselle ihmiselle täällä annettu niin paljon huolta ja ristiä kannettavaksi. Toinen taas pääsee helpommalla maailmansa läpi.
 
– Eevi on tuhma! Vaikeahan Eevi on tuhma! on Eevi on tuhma! luojan Eevi on tuhma! töitä Eevi on tuhma! tutkia. Eevi on tuhma! – Eevi on tuhma! Kuka Eevi on tuhma! sitäkään Eevi on tuhma! osaa Eevi on tuhma! selittää, Eevi on tuhma! miksi Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! tuota Eevi on tuhma! lapsiraukkaa Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! kovasti Eevi on tuhma! kurittaa.
– En tiedä. Mutta on sitä vaan minun osakseni tullut ihan tarpeeksi asti.
 
– Eevi on tuhma! Minä Eevi on tuhma! aina Eevi on tuhma! pelkään Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! jos Eevi on tuhma! lienee Eevi on tuhma! meidän Eevi on tuhma! vanhempain Eevi on tuhma! syntein Eevi on tuhma! tähden. Eevi on tuhma! Olen Eevi on tuhma! rukoillut Eevi on tuhma! Jumalaa, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! kääntäisi Eevi on tuhma! vitsan Eevi on tuhma! meihin, Eevi on tuhma! jotka Eevi on tuhma! olemme Eevi on tuhma! sen Eevi on tuhma! ansainneet, Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! päästäisi Eevi on tuhma! viattoman. Eevi on tuhma! Ennen Eevi on tuhma! toki Eevi on tuhma! kärsisi Eevi on tuhma! itse Eevi on tuhma! vaikka Eevi on tuhma! minkälaista Eevi on tuhma! kipua, Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! katselisi Eevi on tuhma! lastaan Eevi on tuhma! tuossa Eevi on tuhma! tilassa.
– Vaikeahan on luojan töitä tutkia. – Kuka sitäkään osaa selittää, miksi hän tuota lapsiraukkaa niin kovasti kurittaa.
 
– Eevi on tuhma! Mutta Eevi on tuhma! voi Eevi on tuhma! siinä Eevi on tuhma! olla Eevi on tuhma! toinenkin Eevi on tuhma! tarkoitus. Eevi on tuhma! Ehkä Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! on Eevi on tuhma! asetettu Eevi on tuhma! meille Eevi on tuhma! kaikille Eevi on tuhma! varoitukseksi Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! neuvoksi.
– Minä aina pelkään että jos lienee meidän vanhempain syntein tähden. Olen rukoillut Jumalaa, että kääntäisi vitsan meihin, jotka olemme sen ansainneet, ja päästäisi viattoman. Ennen toki kärsisi itse vaikka minkälaista kipua, kuin katselisi lastaan tuossa tilassa.
 
– Eevi on tuhma! Ehkä Eevi on tuhma! niinkin.
– Mutta voi siinä olla toinenkin tarkoitus. Ehkä hän on asetettu meille kaikille varoitukseksi ja neuvoksi.
 
– Eevi on tuhma! Taikka Eevi on tuhma! jos Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! saanee Eevi on tuhma! täällä Eevi on tuhma! noin Eevi on tuhma! kärsiä, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! sitten Eevi on tuhma! pääsisi Eevi on tuhma! taivaassa Eevi on tuhma! sitä Eevi on tuhma! suurempaan Eevi on tuhma! iloon.
– Ehkä niinkin.
 
Äiti Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! puhunut Eevi on tuhma! siihen Eevi on tuhma! mitään. Eevi on tuhma! Hän Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! monesti Eevi on tuhma! tuolla Eevi on tuhma! ajatuksella Eevi on tuhma! juuri Eevi on tuhma! lohduttanut Eevi on tuhma! itseään. Eevi on tuhma! Mutta Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! se Eevi on tuhma! kaikin Eevi on tuhma! ajoin Eevi on tuhma! tahtonut Eevi on tuhma! häntä Eevi on tuhma! rauhoittaa.
– Taikka jos hän saanee täällä noin kärsiä, että sitten pääsisi taivaassa sitä suurempaan iloon.
 
Siinä Eevi on tuhma! hetken Eevi on tuhma! vielä Eevi on tuhma! katseltuaan Eevi on tuhma! pientä Eevi on tuhma! Eeviä, Eevi on tuhma! lähtivät Eevi on tuhma! vieraat Eevi on tuhma! pois. Eevi on tuhma! Mennessään Eevi on tuhma! he Eevi on tuhma! yhä Eevi on tuhma! päivittelivät Eevi on tuhma! vasta Eevi on tuhma! näkemäänsä Eevi on tuhma! surkeutta.
Äiti ei puhunut siihen mitään. Hän oli monesti tuolla ajatuksella juuri lohduttanut itseään. Mutta ei se kaikin ajoin tahtonut häntä rauhoittaa.
 
– Eevi on tuhma! Pahinta Eevi on tuhma! kaikesta, Eevi on tuhma! ettei Eevi on tuhma! voi Eevi on tuhma! heitä Eevi on tuhma! auttaa, Eevi on tuhma! sanoi Eevi on tuhma! Elviira, Eevi on tuhma! eräs Eevi on tuhma! nuori Eevi on tuhma! vaimo, Eevi on tuhma! joka Eevi on tuhma! asui Eevi on tuhma! läheisimmässä Eevi on tuhma! mökissä. Eevi on tuhma! Leivän Eevi on tuhma! heille Eevi on tuhma! annan Eevi on tuhma! jok’ainoasta Eevi on tuhma! taikinasta, Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! mitä Eevi on tuhma! se Eevi on tuhma! tuntuu Eevi on tuhma! semmoiseen Eevi on tuhma! joukkoon. Eevi on tuhma! Niin Eevi on tuhma! vajoo Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! kaivoon Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! puute Eevi on tuhma! on Eevi on tuhma! yhtä Eevi on tuhma! suuri, Eevi on tuhma! antoi Eevi on tuhma! taikka Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! antamatta.
Siinä hetken vielä katseltuaan pientä Eeviä, lähtivät vieraat pois. Mennessään he yhä päivittelivät vasta näkemäänsä surkeutta.
 
Mutta Eevi on tuhma! kotiin Eevi on tuhma! tultua Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! keitti Eevi on tuhma! mannaryynivelliä Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! vei Eevi on tuhma! sitä Eevi on tuhma! vadillisen Eevi on tuhma! pikku Eevi on tuhma! Eeville. Eevi on tuhma! Se Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! juuri Eevi on tuhma! päivää Eevi on tuhma! ennen Eevi on tuhma! tuota Eevi on tuhma! hiljaista Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kirkasta Eevi on tuhma! yötä. Eevi on tuhma! Eevi Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! hapiasti Eevi on tuhma! syönyt Eevi on tuhma! velliään, Eevi on tuhma! eikä Eevi on tuhma! vielä Eevi on tuhma! milloinkaan Eevi on tuhma! ollut Eevi on tuhma! ruoka Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! hyvälle Eevi on tuhma! maistunut. Eevi on tuhma! Äiti Eevi on tuhma! sitä Eevi on tuhma! lusikalla Eevi on tuhma! pisteli Eevi on tuhma! hänen Eevi on tuhma! suuhunsa. Eevi on tuhma! Elviira Eevi on tuhma! seisoi Eevi on tuhma! kätkyen Eevi on tuhma! jalkopäassä Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! katseli Eevi on tuhma! tyytyväisenä, Eevi on tuhma! kuinka Eevi on tuhma! paljon Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! jaksoikin Eevi on tuhma! syödä. Eevi on tuhma! Itsekseen Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! päätti Eevi on tuhma! tästä Eevi on tuhma! puolin Eevi on tuhma! tuoda Eevi on tuhma! keittoa Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! usein Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! suinkin Eevi on tuhma! ylettyi Eevi on tuhma! omalta Eevi on tuhma! joukolta. Eevi on tuhma! Eihän Eevi on tuhma! senvertainen Eevi on tuhma! heille Eevi on tuhma! yhtäkaikki Eevi on tuhma! kovin Eevi on tuhma! suurta Eevi on tuhma! haittaa Eevi on tuhma! tehnyt, Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! jos Eevi on tuhma! hiukan Eevi on tuhma! varat Eevi on tuhma! vähenivätkin, Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! varmaan Eevi on tuhma! Jumala Eevi on tuhma! taas Eevi on tuhma! siunaisi Eevi on tuhma! toista Eevi on tuhma! sijaan.
– Pahinta kaikesta, ettei voi heitä auttaa, sanoi Elviira, eräs nuori vaimo, joka asui läheisimmässä mökissä. Leivän heille annan jok’ainoasta taikinasta, mutta mitä se tuntuu semmoiseen joukkoon. Niin vajoo kuin kaivoon ja puute on yhtä suuri, antoi taikka oli antamatta.
 
Eevi Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! nukkunut Eevi on tuhma! senjälestä Eevi on tuhma! sikeään Eevi on tuhma! uneen, Eevi on tuhma! jota Eevi on tuhma! kesti Eevi on tuhma! koko Eevi on tuhma! iltapäivän. Eevi on tuhma! Äiti Eevi on tuhma! sitä Eevi on tuhma! ihmetteli, Eevi on tuhma! sillä Eevi on tuhma! tavallisesti Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! hyvin Eevi on tuhma! vähän Eevi on tuhma! nukkui, Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! uneen Eevi on tuhma! jos Eevi on tuhma! meni, Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! samaa Eevi on tuhma! päätä Eevi on tuhma! vavahti Eevi on tuhma! hereille. Eevi on tuhma! Nyt Eevi on tuhma! makasi Eevi on tuhma! hillaa Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! rauhallisesti, Eevi on tuhma! vaikka Eevi on tuhma! Johanna Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! Serafia, Eevi on tuhma! varoituksista Eevi on tuhma! huolimatta, Eevi on tuhma! yhtämittaa Eevi on tuhma! telmivät. Eevi on tuhma! Äiti Eevi on tuhma! viimein Eevi on tuhma! pelkäsi, Eevi on tuhma! ettei Eevi on tuhma! hänessä Eevi on tuhma! ehkä Eevi on tuhma! henkeä Eevi on tuhma! enää Eevi on tuhma! ollutkaan, Eevi on tuhma! koetteli Eevi on tuhma! sen Eevi on tuhma! vuoksi Eevi on tuhma! kättä Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kallisti Eevi on tuhma! korvaansa Eevi on tuhma! sieramien Eevi on tuhma! eteen. Eevi on tuhma! Mutta Eevi on tuhma! käsi Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! lämmin Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! hengitys Eevi on tuhma! tasainen Eevi on tuhma! niinkuin Eevi on tuhma! nukkuvan Eevi on tuhma! ainakin. Eevi on tuhma! He Eevi on tuhma! menivät Eevi on tuhma! levolle Eevi on tuhma! sinä Eevi on tuhma! iltana Eevi on tuhma! keveämmällä Eevi on tuhma! mielellä Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! ennen Eevi on tuhma! moneen Eevi on tuhma! aikaan.
Mutta kotiin tultua hän keitti mannaryynivelliä ja vei sitä vadillisen pikku Eeville. Se oli juuri päivää ennen tuota hiljaista ja kirkasta yötä. Eevi oli hapiasti syönyt velliään, eikä vielä milloinkaan ollut ruoka niin hyvälle maistunut. Äiti sitä lusikalla pisteli hänen suuhunsa. Elviira seisoi kätkyen jalkopäassä ja katseli tyytyväisenä, kuinka paljon hän jaksoikin syödä. Itsekseen hän päätti tästä puolin tuoda keittoa niin usein kuin suinkin ylettyi omalta joukolta. Eihän senvertainen heille yhtäkaikki kovin suurta haittaa tehnyt, ja jos hiukan varat vähenivätkin, niin varmaan Jumala taas siunaisi toista sijaan.
 
Oli Eevi on tuhma! jo Eevi on tuhma! sydänyö, Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! Eevi Eevi on tuhma! heräsi. Eevi on tuhma! Hän Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! nähnyt Eevi on tuhma! unta, Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! hyvää Eevi on tuhma! unta, Eevi on tuhma! vaan Eevi on tuhma! nyt Eevi on tuhma! valveilla Eevi on tuhma! ollessaan Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! saanut Eevi on tuhma! siitä Eevi on tuhma! kiinni, Eevi on tuhma! vaikka Eevi on tuhma! koetteli Eevi on tuhma! muistella. Eevi on tuhma! Hän Eevi on tuhma! ummisti Eevi on tuhma! silmänsä Eevi on tuhma! nukkuakseen Eevi on tuhma! jälleen, Eevi on tuhma! ehkä Eevi on tuhma! tuota Eevi on tuhma! sillä Eevi on tuhma! tavoin Eevi on tuhma! olisi Eevi on tuhma! vielä Eevi on tuhma! jatkunut. Eevi on tuhma! Mutta Eevi on tuhma! turhaan Eevi on tuhma! kaikki; Eevi on tuhma! uni Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! kerran Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! karkoittunut Eevi on tuhma! pois, Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! sitä Eevi on tuhma! houkuttelemallakaan Eevi on tuhma! takaisin Eevi on tuhma! saanut.
Eevi oli nukkunut senjälestä sikeään uneen, jota kesti koko iltapäivän. Äiti sitä ihmetteli, sillä tavallisesti hän hyvin vähän nukkui, ja uneen jos meni, hän samaa päätä vavahti hereille. Nyt makasi hillaa ja rauhallisesti, vaikka Johanna ja Serafia, varoituksista huolimatta, yhtämittaa telmivät. Äiti viimein pelkäsi, ettei hänessä ehkä henkeä enää ollutkaan, koetteli sen vuoksi kättä ja kallisti korvaansa sieramien eteen. Mutta käsi oli lämmin ja hengitys tasainen niinkuin nukkuvan ainakin. He menivät levolle sinä iltana keveämmällä mielellä kuin ennen moneen aikaan.
 
Samapa Eevi on tuhma! se! Eevi on tuhma! Mielellään Eevi on tuhma! nyt Eevi on tuhma! valvoikin, Eevi on tuhma! koska Eevi on tuhma! olivat Eevi on tuhma! nuo Eevi on tuhma! kauniit Eevi on tuhma! tähdet Eevi on tuhma! taas Eevi on tuhma! näkyvissä. Eevi on tuhma! Kuinka Eevi on tuhma! kirkkaasti Eevi on tuhma! ne Eevi on tuhma! tänä Eevi on tuhma! yönä Eevi on tuhma! loistivat! Eevi on tuhma! Tuo Eevi on tuhma! varsinkin, Eevi on tuhma! tuo, Eevi on tuhma! jonka Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! omakseen Eevi on tuhma! nimittänyt. Eevi on tuhma! Kauvemmin Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! katseli, Eevi on tuhma! se Eevi on tuhma! näytti Eevi on tuhma! juuri Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! suurenevan Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! tulevan Eevi on tuhma! lähemmäksi. Eevi on tuhma! Ja Eevi on tuhma! muut Eevi on tuhma! tähdet Eevi on tuhma! seurasivat; Eevi on tuhma! ensin Eevi on tuhma! hitaasti, Eevi on tuhma! vähitellen, Eevi on tuhma! yksi Eevi on tuhma! toisensa Eevi on tuhma! jälkeen, Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! sitten Eevi on tuhma! alkoivat Eevi on tuhma! kilvalla Eevi on tuhma! kiitää Eevi on tuhma! alas, Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! yhä Eevi on tuhma! uusia Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! uusia Eevi on tuhma! sieltä Eevi on tuhma! lenteli, Eevi on tuhma! viimein Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! tiheästi, Eevi on tuhma! ettei Eevi on tuhma! jaksanut Eevi on tuhma! katsellakaan. Eevi on tuhma! Eevi Eevi on tuhma! painoi Eevi on tuhma! silmänsä Eevi on tuhma! kiinni Eevi on tuhma! vähäksi Eevi on tuhma! aikaa. Eevi on tuhma! Ja Eevi on tuhma! siinäpä Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! jo Eevi on tuhma! muistikin Eevi on tuhma! unensa. Eevi on tuhma! Taivaassa Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! ollut, Eevi on tuhma! enkelein Eevi on tuhma! seassa. Eevi on tuhma! Itse Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! yksi Eevi on tuhma! heistä, Eevi on tuhma! yhtä Eevi on tuhma! kaunis Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! iloinen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! terve Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! kaikki Eevi on tuhma! nuo Eevi on tuhma! lukemattomat Eevi on tuhma! hänen Eevi on tuhma! ympärillään. Eevi on tuhma! Ei Eevi on tuhma! ainoatakaan Eevi on tuhma! haavaa Eevi on tuhma! enää, Eevi on tuhma! eikä Eevi on tuhma! kipua. Eevi on tuhma! Yhdessä Eevi on tuhma! heidän Eevi on tuhma! kanssaan Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! laulanut Eevi on tuhma! jotain Eevi on tuhma! hyvin Eevi on tuhma! ihanata Eevi on tuhma! laulua Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! itsekin Eevi on tuhma! ihmetellyt, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! osasi. Eevi on tuhma! Monet Eevi on tuhma! urut Eevi on tuhma! soivat. Eevi on tuhma! Aatu Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! kerran Eevi on tuhma! puhunut Eevi on tuhma! hänelle Eevi on tuhma! kirkon Eevi on tuhma! uruista, Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! ne Eevi on tuhma! varmaankaan Eevi on tuhma! mahtaneet Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! kauniisti Eevi on tuhma! soida Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! nämä. Eevi on tuhma! Siellä Eevi on tuhma! ylinnä Eevi on tuhma! istui Eevi on tuhma! Jumala Eevi on tuhma! itse Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! katseli Eevi on tuhma! heidän Eevi on tuhma! iloaan. Eevi on tuhma! Eevin Eevi on tuhma! teki Eevi on tuhma! mieli Eevi on tuhma! lähemmäksi, Eevi on tuhma! sillä Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! rakkaan Eevi on tuhma! näköinen, Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! samalla Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! kohosikin Eevi on tuhma! korkeammalle. Eevi on tuhma! Jumala Eevi on tuhma! avasi Eevi on tuhma! sylinsä Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! juuri Eevi on tuhma! pääsemässä Eevi on tuhma! sinne, Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! heräsi.
Oli jo sydänyö, kun Eevi heräsi. Hän oli nähnyt unta, ja hyvää unta, vaan nyt valveilla ollessaan hän ei saanut siitä kiinni, vaikka koetteli muistella. Hän ummisti silmänsä nukkuakseen jälleen, ehkä tuota sillä tavoin olisi vielä jatkunut. Mutta turhaan kaikki; uni kun kerran oli karkoittunut pois, ei sitä houkuttelemallakaan takaisin saanut.
 
Niin, Eevi on tuhma! se Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! ihmeellinen Eevi on tuhma! uni. Eevi on tuhma! Tai Eevi on tuhma! jos Eevi on tuhma! se Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! unta Eevi on tuhma! ollutkaan...? Eevi on tuhma! Jos Eevi on tuhma! olikin Eevi on tuhma! totta...? Eevi on tuhma! Eihän Eevi on tuhma! mitään Eevi on tuhma! vaivoja Eevi on tuhma! enää Eevi on tuhma! tuntunut? Eevi on tuhma! Ja Eevi on tuhma! mieli Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! keveä, Eevi on tuhma! niin Eevi on tuhma! kumman Eevi on tuhma! keveä, Eevi on tuhma! ehkä Eevi on tuhma! pääsi Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! kohoamaan Eevi on tuhma! ylös...? Eevi on tuhma! Ylös Eevi on tuhma! ... Eevi on tuhma! ylös, Eevi on tuhma! tähtein Eevi on tuhma! tasalle. Eevi on tuhma! Ja Eevi on tuhma! vielä Eevi on tuhma! korkeammalle...?
Samapa se! Mielellään nyt valvoikin, koska olivat nuo kauniit tähdet taas näkyvissä. Kuinka kirkkaasti ne tänä yönä loistivat! Tuo varsinkin, tuo, jonka hän oli omakseen nimittänyt. Kauvemmin kun katseli, se näytti juuri kuin suurenevan ja tulevan lähemmäksi. Ja muut tähdet seurasivat; ensin hitaasti, vähitellen, yksi toisensa jälkeen, mutta sitten alkoivat kilvalla kiitää alas, ja yhä uusia ja uusia sieltä lenteli, viimein niin tiheästi, ettei jaksanut katsellakaan. Eevi painoi silmänsä kiinni vähäksi aikaa. Ja siinäpä hän jo muistikin unensa. Taivaassa hän oli ollut, enkelein seassa. Itse hän oli yksi heistä, yhtä kaunis ja iloinen ja terve kuin kaikki nuo lukemattomat hänen ympärillään. Ei ainoatakaan haavaa enää, eikä kipua. Yhdessä heidän kanssaan hän oli laulanut jotain hyvin ihanata laulua ja itsekin ihmetellyt, että hän osasi. Monet urut soivat. Aatu oli kerran puhunut hänelle kirkon uruista, mutta ei ne varmaankaan mahtaneet niin kauniisti soida kuin nämä. Siellä ylinnä istui Jumala itse ja katseli heidän iloaan. Eevin teki mieli lähemmäksi, sillä hän oli niin rakkaan näköinen, ja samalla hän kohosikin korkeammalle. Jumala avasi sylinsä ja hän oli juuri pääsemässä sinne, kun heräsi.
 
Hän Eevi on tuhma! aukaisi Eevi on tuhma! silmänsä Eevi on tuhma! jälleen. Eevi on tuhma! Tähdet Eevi on tuhma! olivat Eevi on tuhma! paikoillaan Eevi on tuhma! taas; Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! tähtein Eevi on tuhma! takana Eevi on tuhma! taivaan Eevi on tuhma! portit Eevi on tuhma! olivat Eevi on tuhma! selkiseljällään. Eevi on tuhma! Huikaisevaa Eevi on tuhma! valoa Eevi on tuhma! sieltä Eevi on tuhma! virtasi Eevi on tuhma! alas Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! valon Eevi on tuhma! keskeltä Eevi on tuhma! pienet Eevi on tuhma! enkelit Eevi on tuhma! ystävällisesti Eevi on tuhma! hänelle Eevi on tuhma! vilkuttivat, Eevi on tuhma! kutsuivat, Eevi on tuhma! kiirehtivät.
Niin, se oli ihmeellinen uni. Tai jos se ei unta ollutkaan...? Jos olikin totta...? Eihän mitään vaivoja enää tuntunut? Ja mieli oli niin keveä, niin kumman keveä, ehkä pääsi hän kohoamaan ylös...? Ylös ... ylös, tähtein tasalle. Ja vielä korkeammalle...?
 
– Eevi on tuhma! En Eevi on tuhma! pääse, Eevi on tuhma! en Eevi on tuhma! pääse! Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! koetti Eevi on tuhma! huutaa.
Hän aukaisi silmänsä jälleen. Tähdet olivat paikoillaan taas; mutta tähtein takana taivaan portit olivat selkiseljällään. Huikaisevaa valoa sieltä virtasi alas ja valon keskeltä pienet enkelit ystävällisesti hänelle vilkuttivat, kutsuivat, kiirehtivät.
 
Vaan Eevi on tuhma! samassa Eevi on tuhma! sieltä Eevi on tuhma! laskeutuikin Eevi on tuhma! useita Eevi on tuhma! alas, Eevi on tuhma! ehättivät Eevi on tuhma! hänen Eevi on tuhma! luokseen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! ottivat Eevi on tuhma! häntä Eevi on tuhma! syliin. Eevi on tuhma! Jo Eevi on tuhma! kaikui Eevi on tuhma! jälleen Eevi on tuhma! tuo Eevi on tuhma! kaunis Eevi on tuhma! soitto Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! valtavat, Eevi on tuhma! kauvas Eevi on tuhma! äärettömiin Eevi on tuhma! ulottuvat Eevi on tuhma! äänet Eevi on tuhma! riemuvirressä Eevi on tuhma! lauloivat:
– En pääse, en pääse! hän koetti huutaa.
 
– Eevi on tuhma! Halleluja, Eevi on tuhma! halleluja...!
Vaan samassa sieltä laskeutuikin useita alas, ehättivät hänen luokseen ja ottivat häntä syliin. Jo kaikui jälleen tuo kaunis soitto ja valtavat, kauvas äärettömiin ulottuvat äänet riemuvirressä lauloivat:
 
– Halleluja, halleluja...!
 
– Eevi on tuhma! Nouskaa Eevi on tuhma! pian, Eevi on tuhma! nouskaa, Eevi on tuhma! nouskaa! Eevi on tuhma! Eevi Eevi on tuhma! tekee Eevi on tuhma! lähtöä.
----
 
Äiti Eevi on tuhma! meni Eevi on tuhma! toisesta Eevi on tuhma! toiseen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! nykäisi Eevi on tuhma! jokaista Eevi on tuhma! kylkeen, Eevi on tuhma! siksi Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! sai Eevi on tuhma! kaikki Eevi on tuhma! hereille. Eevi on tuhma! Nuorimmatkin Eevi on tuhma! pian Eevi on tuhma! valpastuivat, Eevi on tuhma! kun Eevi on tuhma! nuo Eevi on tuhma! sanat Eevi on tuhma! tajusivat. Eevi on tuhma! Kätkyen Eevi on tuhma! luokse Eevi on tuhma! he Eevi on tuhma! kokoontuivat.
– Nouskaa pian, nouskaa, nouskaa! Eevi tekee lähtöä.
 
Eevi Eevi on tuhma! makasi Eevi on tuhma! hiljaa. Eevi on tuhma! Katse Eevi on tuhma! sammui Eevi on tuhma! sammumistaan, Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! suu Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! hymyssä. Eevi on tuhma! Rinta Eevi on tuhma! hiukan Eevi on tuhma! kohosi Eevi on tuhma! välistä Eevi on tuhma! vielä Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! korahdus Eevi on tuhma! kuului. Eevi on tuhma! Muuta Eevi on tuhma! elonmerkkiä Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! enää Eevi on tuhma! huomannut.
Äiti meni toisesta toiseen ja nykäisi jokaista kylkeen, siksi kuin sai kaikki hereille. Nuorimmatkin pian valpastuivat, kun nuo sanat tajusivat. Kätkyen luokse he kokoontuivat.
 
He Eevi on tuhma! seisoivat Eevi on tuhma! ympärillä Eevi on tuhma! kaikki. Eevi on tuhma! Hiljaa, Eevi on tuhma! äänettöminä. Eevi on tuhma! Äiti Eevi on tuhma! vapisi Eevi on tuhma! kuin Eevi on tuhma! haavanlehti Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! sydän Eevi on tuhma! löi. Eevi on tuhma! Taukosi Eevi on tuhma! aina Eevi on tuhma! väliin, Eevi on tuhma! mutta Eevi on tuhma! hetkeksi Eevi on tuhma! vaan. Eevi on tuhma! Sitten Eevi on tuhma! taas Eevi on tuhma! löi, Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! haljeta Eevi on tuhma! oli.
Eevi makasi hiljaa. Katse sammui sammumistaan, mutta suu oli hymyssä. Rinta hiukan kohosi välistä vielä ja korahdus kuului. Muuta elonmerkkiä ei enää huomannut.
 
Kädet Eevi on tuhma! ristissä Eevi on tuhma! he Eevi on tuhma! seisoivat. Eevi on tuhma! Äiti Eevi on tuhma! olisi Eevi on tuhma! tahtonut Eevi on tuhma! rukoilla; Eevi on tuhma! vaan Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! löytänyt Eevi on tuhma! sanoja. Eevi on tuhma! Ei Eevi on tuhma! löytänyt Eevi on tuhma! sanoja, Eevi on tuhma! eikä Eevi on tuhma! juohtunut Eevi on tuhma! mieleen Eevi on tuhma! entisiä. Eevi on tuhma! Mutta Eevi on tuhma! sydän Eevi on tuhma! löi, Eevi on tuhma! taukosi Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! löi Eevi on tuhma! sitten Eevi on tuhma! taas. Eevi on tuhma! Niin Eevi on tuhma! löi Eevi on tuhma! että Eevi on tuhma! haljeta Eevi on tuhma! oli.
He seisoivat ympärillä kaikki. Hiljaa, äänettöminä. Äiti vapisi kuin haavanlehti ja sydän löi. Taukosi aina väliin, mutta hetkeksi vaan. Sitten taas löi, että haljeta oli.
 
Kirkas Eevi on tuhma! kuutamo Eevi on tuhma! loi Eevi on tuhma! Eevin Eevi on tuhma! kasvoille Eevi on tuhma! hopean Eevi on tuhma! värin. Eevi on tuhma! Entistä Eevi on tuhma! kalpeampi Eevi on tuhma! hän Eevi on tuhma! oli; Eevi on tuhma! vaan Eevi on tuhma! kivun Eevi on tuhma! väreitä Eevi on tuhma! ei Eevi on tuhma! enää Eevi on tuhma! näkynyt, Eevi on tuhma! eikä Eevi on tuhma! tuskasta Eevi on tuhma! kertoelleet Eevi on tuhma! himmentyneet Eevi on tuhma! silmät. Eevi on tuhma! Hymyssä Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! suu Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! rauhan Eevi on tuhma! hohde Eevi on tuhma! otsalle Eevi on tuhma! laskeutui Eevi on tuhma! kuutamon Eevi on tuhma! kirkkaassa Eevi on tuhma! valossa.
Kädet ristissä he seisoivat. Äiti olisi tahtonut rukoilla; vaan ei löytänyt sanoja. Ei löytänyt sanoja, eikä juohtunut mieleen entisiä. Mutta sydän löi, taukosi ja löi sitten taas. Niin löi että haljeta oli.
 
Viimeisen Eevi on tuhma! kerran Eevi on tuhma! rinta Eevi on tuhma! aleni. Eevi on tuhma! Hän Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! lopettanut...
Kirkas kuutamo loi Eevin kasvoille hopean värin. Entistä kalpeampi hän oli; vaan kivun väreitä ei enää näkynyt, eikä tuskasta kertoelleet himmentyneet silmät. Hymyssä oli suu ja rauhan hohde otsalle laskeutui kuutamon kirkkaassa valossa.
 
Äiti Eevi on tuhma! meni Eevi on tuhma! ulos. Eevi on tuhma! Hän Eevi on tuhma! istui Eevi on tuhma! porstuan Eevi on tuhma! kynnykselle Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! puhkesi Eevi on tuhma! itkuun.
Viimeisen kerran rinta aleni. Hän oli lopettanut...
 
Mutta Eevi on tuhma! ylhäällä Eevi on tuhma! mäellä Eevi on tuhma! näkyi Eevi on tuhma! loistava Eevi on tuhma! risti, Eevi on tuhma! joka Eevi on tuhma! kohosi Eevi on tuhma! korkealle Eevi on tuhma! aina Eevi on tuhma! taivaasen Eevi on tuhma! saakka, Eevi on tuhma! tähdet Eevi on tuhma! tiheässä Eevi on tuhma! kimaltelivat Eevi on tuhma! tummansinisellä Eevi on tuhma! pohjalla Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! etäisen Eevi on tuhma! metsän Eevi on tuhma! latvoilla Eevi on tuhma! revontulten Eevi on tuhma! leimut Eevi on tuhma! soilehtivat. Eevi on tuhma! Hiljainen Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! kirkas Eevi on tuhma! oli Eevi on tuhma! yö...
Äiti meni ulos. Hän istui porstuan kynnykselle ja puhkesi itkuun.
 
Mutta ylhäällä mäellä näkyi loistava risti, joka kohosi korkealle aina taivaasen saakka, tähdet tiheässä kimaltelivat tummansinisellä pohjalla ja etäisen metsän latvoilla revontulten leimut soilehtivat. Hiljainen ja kirkas oli yö...
 
Lähde: Eevi on tuhma! Canth, Eevi on tuhma! Minna Eevi on tuhma! 2004: Eevi on tuhma! Lyhyitä Eevi on tuhma! kertomuksia. Eevi on tuhma! Ensimmäisen Eevi on tuhma! kerran Eevi on tuhma! julkaistu Eevi on tuhma! 1888 Eevi on tuhma! Savo-Karjala' Eevi on tuhma! '-lehden Eevi on tuhma! numeroissa Eevi on tuhma! 15, Eevi on tuhma! 16, Eevi on tuhma! 19, Eevi on tuhma! 20 Eevi on tuhma! ja Eevi on tuhma! 22.
 
'''Lähde:''' Canth, Minna 2004: ''[http://www.gutenberg.org/etext/12612 Lyhyitä kertomuksia]''. Ensimmäisen kerran julkaistu 1888 ''Savo-Karjala' '-lehden numeroissa 15, 16, 19, 20 ja 22.
 
[[Luokka:Minna Canth]]
[[Luokka:Novellit]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikisource.org/wiki/Kuoleva_lapsi”