Ero sivun ”Kirje naapurin Jaakolle ja P:sen Aatamille (Hull, 29.9.1860)” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hunsvotti (keskustelu | muokkaukset)
Ak: Sivun sisältö korvattiin sisällöllä ”*''Kirje naapurin Jaakolle ja P:sen Aatamille (7.8.1860)'' *''Kirje naapurin Jaakolle ja P:sen Aatamille (Hull, 29.9.1860)'' {{Täsmenn...”
Hunsvotti (keskustelu | muokkaukset)
Kumottu muokkaus 102630, jonka teki Hunsvotti (keskustelu)
Rivi 1:
{{Otsikko
*''[[Kirje naapurin Jaakolle ja P:sen Aatamille (7.8.1860)]]''
|edellinen=
*''[[Kirje naapurin Jaakolle ja P:sen Aatamille (Hull, 29.9.1860)]]''
|seuraava=
|otsikko=Kirje naapurin Jaakolle ja P:sen Aatamille
|alaotsikko=
|tekijä=Anonyymi
|huomiot=Lähde: {{Lehtiviite | Tekijä= | Otsikko= | Julkaisu=Otawa | Ajankohta=20.10.1860 | Numero=17 | Sivut=2–3 | www=http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/422603#?page=2 }}
}}
 
{{Keski|<big>'''Kirje naapurin Jaakolle ja P:sen Aatamille.'''</big>}}
{{Täsmennyssivu}}
{{Keski|<small>(Englannista.)</small>}}
{{Oikea|<small>Kirjoitettu Hullissa Mikonpäivänä 1860.</small>}}
 
Siitä on lähes 2 kuukautta kun P&mdash;sta teille
kirjoitin. Silloin sattui minulta pääsemään pari
hairauttavaa kirjoitusvirhettä, joita ei suinkaan
Otavan toimituksen taitava käsikään voinut ojentaa.
Sanoin nimittäin E. Sahlstein’in (ei Sahlsten’in,
mikä oli toinen virhi) kumoutuneen 27
p:nä 9 ajoilla illalla ja pelastetun 28 p. heinäk.,
kun piti sanoa kumoutuneen 26 p:nä 10:nellä tunnilla
iltaa ja pelastetun 27 p. Heinäk. Pahoittaa
kyllä mieltäni, että senlaiset virheet tulivat julkisuuteen;
lohdutuksenani pidän kuitenki sen, että ne eivät
tulleet vapatahtosesta väärennys-halusta, vaan
erhetyksestä, kun sitä kirjettä kirjoittaissa ei ollut
päivä-kirjani käsillä. Lieneehän nuo toki anteeksi
annettavat meikäläisen kyntömiehen kynälle, eli oikeimmin
soutumiehen sormille, koska mokomia näkyy
välin livahtavan oikeista oppinneistaki käsistä.
Vaikka senlaiset virheet sattui edelliseen kirjoitukseeni,
en kuitenkaan saata vanhan ystävyyden tähden
vielä olla teille kirjoittamatta. Sanalasku ”akka
tielä käännäiksen, ei mies pahanenkaan” kehoittaa
vielä nytki pitämään kynää kädessäni, kokien puheessani
välttää erhetyksiä niin paljon kuin huohmioni,
tietoni ja taitoni siihen ylettyy. Vapatahtoset
väärentelemiset ovat taas niin inhottavat,
että ne jätän suurimmalla tyytyväisyydellä
niiden tehtäviksi, kutka millään muulla inhoutensa
himoa eivät voi valtuttaa.
 
P&mdash;n seudulla viipymiseni oli pitempi kun ensin
luulinkaan, mutta kun siellä asuu suomenkielinen
kansa, niin oloni ei tuntunut varsin tukalalta. R:ssä
tuli toki tarpeiden nouto vaikeaksi, kun enimmät
tarpeet piti noutaa kaupunnista lähes 3 penikulman
takaa. R:ssä ei ole yhtään kauppa-puotia,
vaikka muukalaisesta nähden kesäsenä aikana, kun
alituisesti hyvin useoita laivoja seisoo satamassa,
voisi kaksikin hyvin menestyä. Pikku höyry kulkee
kyllä kerran vuorokauteen edestakaisin R&mdash;n
ja kaupunnin väliä, joten saapi kaupunnista tarpeita
noudetuksi, mutta senlainen tarpeiden noutaminen
viepi paljon aikaa ja kuletus-palkkaakin kuuluu
muutamat mörivän kalliiksi. Muukalaiset arvelevat
siitä, että halvempi kuletus-palkka ja taajempi
kulku (mikä kyllä olis mahdollinen) saattaisi
paremmin hyödyttää höyryn omistajoitakin, jonka
kuitenki omistajat itse paremmin tunteneevat.
 
R&mdash;ssä saapi ainoastansa ostaa mitä ympäristöllä
asuvat maalaiset tuovat kaupaksi, nimittäin
kalaa, maitoa, marjoja, maa-omenia sekä vähitellen
leipää ja voitakin, joita kaikkia ne ovat joksikin
<!-- palstaväli, sivu 2
 
-->
viekkaasti tottuneet myömään. Sen vähin jo itsekin
havaitsin mitä monian R&mdash;senkin kuulin valittavan,
että maalaiset sanovat siellä myödessään
tavaransa enemmäksi kun onkaan, ei kuitenkaan
niin väittäin, että joutuisivat edesvastaukseen, jos
ostajalla sattuu laillinen mitta paikalla olemaan.
Hvvä on puutteessa toki jotenki saada. Mutta
sattui minulle kerran sillä seudulla niinki, että, saatuani
eräässä talossa kypsää hyvän makuista nuorta
leipää maistaakseni juuri vilustuksen puuskasta
päästyäni ja ruokahalun alettua jälleen kotointua,
pyysin ostaa moniaa leiviskää tuvan laen täydeltä
varrastetuista leivistä, vaan en saanut yhtään,
vaikka olisin maksanut mitä. Turhaan ko’in selittää,
että he voisivat voitolla ostaa muu’alta leipää
siaan; emäntä pysyi kerta isännälle annetussa
päätöksessänsä: ”tarvitaan ne itsekin.
 
Satuin mainitsemaan vilustumisestani. Se tapahtui
kaupunnissa karmialla säällä eräässä yökorttierissa,
jossa, vaikka komeassa talossa, sain aina
kammarin hatara-ikkunaisen, jonka laudalla löysin
Engelskankielisen kirjoituksen, varmaan jonkun Engelsmannin
tekemä, mikä suomennettuna kuuluisi:
{{sp|kaiken maailman paikka}}. Ei siis ihme,
jos, minun saadakseni vasta parempi kammari,
täytyi koetella keinoa, mikä itäpuolella maamme
rajoja on yleisesti tavallisempi kun Suomessa: &mdash;
pois lähteissäni jätin pöytä-peilin laudalle yhden
20 kop. kulkevan velkakirjan. Sitä en tiedä lieneekö
sen kuka löytänyt; mutta vielä kerran uudelleen
tultuani korttieriä kysymään, sain, parempaa
kysymättäni, valikoita kammareista korttierikseni
minkä paraan löysin.
 
Kansa on P&mdash;n kaupunnissa sukkelaa jos suinkin.
Siellä on rehellisiä ja jalomielisiäki ihmisiä.
Mutta jos sinne milloin satutte menemään, niin
varokaa itsiänne puoti-poikain kelkasta. Ne ainaki
kun näkeevät teitä talonpoikaisiksi, pistäävät jos
jonkinlaista sukkeluutta; niin esim. jos kysytte
jotain tavaraa mitä heillä ei ole, jos tietäisivät
missä muualla puodissa sitä olis, niin ei he ole
kateita jalkavaivoihinne, sanoissaan: »on R&mdash;n
puodissa, on A&mdash;lla j. n. e.; vaan silloin juuri
älkää unohtako sananlaskua: ”hae vettä missä tulta
sanoo olevan”. &mdash; Olisi vielä vähä sanottava
riivalien rikki-viisaudesta, mutta koska aikani ei
anna, niin jätän jollekulle jalommalle sipirian
Oksaselle sanottavaksi ja pyydän teitäki jo lukeissanne
jättämään P&mdash;n seutu, mikä itselleni onnistui
24 päivänä viime kuuta hyvällä vaan lyhyellä
myötätuulella.
 
Kohta P&mdash;sta lähdettyämme kohtasi meitä pitkälliset
vastaset, useasti vielä myrskyillä karastunnaan.
Koko kuukautta pitkällä matkalla P&mdash;sta
Hulliin ei ollut oikeaa myötästä kun 4 puolta vuorokautta.
Myrskyjä oli Pobjan merellä harvemmin
kun Itämerellä, mutta kovempia. &mdash; 24 päivänä
t. k., iltayötä, onnistuimme viimenki purjehtimaan
tänne Humberin joelle, jonka pohjanpuolisella
rannalla tämä Hullin kaupunti on rakennettuna.
Vaikka purjehtijan on Englannin maita
vasten tullessa pidettävä visu vaari täällä tavallisesti
kahdesti vuorokauteen edestakaisin käyvän
ja vielä pääliseksi tuulten vaikuttamasta virran
kantamisesta, niin ei kuitenkaan, näin loisteilla
valaistuihin ja luotseilla varustettuihin jokihin
kun Humber ja useammat laivoilla kulettavat joet
Englannissa ovat, ole sisään purjehtiminen niinkään
hämmennyllistä kun se on vähemmin virtasilla
vesillä, joissa loisteet eivät huikase satamahan
sisään purjehtijan silmiä eikä luotsi-venheet rehmä
hänen vastuksinansa.
 
Täällä Englannissa kansain liikuntopaikan sydämmessä
on aina joku omaa maatansa koskeva
<!-- palstaväli, sivu 3
 
-->
yhteinen uutinen äänessä. 3 kuukautta takaisin
puhuttiin ja kirjoitettiin täällä tämän Hullin kautta
silloin sadottain matkustaneita Irlantilaisia paavin
merityöhön; nyt on yleinen huhu, että muka Londonista
lähtee 800 miestä omin kustannuksineen
vapatahtoisesti auttamaan Garibaldia. &mdash; Sanomalehdillä
on täällä tekeminen Venäjän, Itävallan
ja Preussin valtakuntain hallitsijain yhteen
tulemisesta.
 
Täällä on nykyjään suomalaisia aluksia lähes
kymmenkunta. Rahit Itämerelle ei ole varsin huonoja.
Pietariin ovat täällä muutamille tarjonneet
1 punta Engl. sterliniä rahtia suoloista tonnilta,
ja Kronstaattiin 14 sillinkiä 6 pensiä tonnilta
suoloista. &mdash; Väli- ja Mustan meren rahit
ikään kuuluu olevan kohtalaisessa hinnassa.
 
&mdash; Olette varmaan jollonkin sanomissa lukeneet
kuinka rikkaita Englannin merikaupunnit ovat nais
puolisista asujamista. Ja että niistä hyvin useat
haluavat ystävöintyä muukalaisten kanssa, on
täällä hyvin tuttu asia. Niin oli äskettäin eräs
nainen juossut 2 suomalaisen laivurin perästä ja
tavottanut laivaan, multa vahingoissa pudonut
veteen. Laivurit sen huomattuaan onnistuivat
saamaan naisen ylös, vaan jo kuolluna. Samassa
sattui poliisikin tulemaan, jolloin laivurit pelästyksissään
tulevansa murha-syytökseen juoksivat pakoon.
Mutta poliisi pääsi jälille ja saattoi asian
oikeuteen. Niinkuin arvattava oli, syytettiin heitä
pakoon juoksemisesta, mutta murhaan syyttöminä
ollen pääsivät kuitenki vapaiksi. Ei montaa päivää
sen jälkeen meni 9 suomalaista merimiestä
erääsen katseloon ostaen putellin olutta kukin taskuunsa.
Pois tullessa tyrkkää muuan engelsmanni
yhtä heistä leukaan, jonka nähtyänsä yksi toinen
merimiehistä ottaa olut putellin taskustaan ja paiskaa
täysinäisellä olut-putellilla sitä engelsmannia,
mikä hänen eteensä sattui, niin että olut-putelli
mänee pirkaleeksi. Toiset 5 merimiestä juoksevat
pakoon, mutta hän ei, vaan jääpi poliisin käsiin
ja pääsee oikeuteen. Tuomarin kysyttyä, jos hän
löi, tunnustaa hän sanoen: ”nähtyäni jonkun engelsmanneista
lyövän kumppaliani, pelästyin minä
suurenki tappelun olevan aikeissa, otin olutputellin
taskustani ja löin sitä kuka engelsmanneista
eteeni sattui.” Tuomarin edelleen kysyttyä, miksi
ei hän juossut niiden toisten kanssa pakoon, sanoo
hän: ”kun te syytitte kapteiniani murhaan pakenemisen
tähden, niin luulin minä, että te minua pakenemattomuuteni
tähden olette velvolliset tuomitsemaan
lyömisestä syyttömäksi.” &mdash; Vastaus oli kyllä
sukkela, mutta ei se sakkoa voinut halventaa 2
puntaa vähemmäksi.
 
Kun nyt olette siellä kotopuolla vuoden lopulla,
niin kehoittakaa, naapuri, kyläläisiä tilaamaan sanomalehtiä
tulevaksi vuodeksi. Tänä vuonna ei
tule sinne lahen taaksekaan 2 kylään muuta kuin
se 1 Suometar Kovalan kaimalle. Onhan siellä
älykkäitä miehiä ja ketteröitä poikia, ottasivathan
ehkä Otavan. Eihän se ole kallis.
 
Voikaa hyvin! sitä toivottaa teille ystävänne
ja naapurinne
 
{{Oikea|Eero.}}
 
[[Luokka:1860]]
[[Luokka:Otawa]]
[[Luokka:Hull]]
[[Luokka:Merenkulku]]