Ero sivun ”Pieksiäisen Panettelemasta” versioiden välillä

Lisätty toimituksen näkemys runosta.
(Lisätty toimituksen näkemys runosta.)
:Panonimeltä Paturi.
 
'''Jälkimaine'''. Nykysestä runosta ja kolmesta ynnä sen kanssa lähetystä laulustaan, nimittäin. ''Neittyen Ihanuudesta, Neittyen Hyräilemisiä Suwella, Nuoren Miehen Elämästä'', saan tekiätänsä tällä tawalla kiittää. Sanotaan sananlaskussa olewan ''leikilläki siansa'', enkä siis luule’kan kenenkän Hämäläisen, wähintäki en nykysen runontekiäån. ''Waaraslahden Kaisan ruonosta'' oikein suuttuneen. Samalla toiwolla painautan tämänki runon Hämeen puolesta, enkä luule siitä ''Pietikäisen'' tahi jonkun muun pahastuwan, jos aina ei kiitettäisikän. Kauanki jääneitä taitawat jo ne ajat olla, joina todenki perästä toinen maakunta toistansa solwasisi, haukkuisi, herjailisi. Mitä wieläki semmoista toisinaan kuullaan, tosiaanki ei ole kun selwää leikkipuhetta.
 
Koska tekiä on siksi minua uskonut, että pyytää muka parantamaan runoansa, josta itseki ottaisi neuvoa toistaiseksi, niin suatsemallansa saan sanoa ajatukseni, että sanoja: ''solwaamta w. 11, 19 – Hämeessa w. 22, 23 – pyytääkseni w. 52 – lankaa w. 83 – kehrää w. 84 – (keittää w. 94 – alkaa w. 131 – kantaa w. 151 – antaa w. 1532) - kehrääwät w. 162 – maanneeko w. 229 – saaliiksi w. 247'', muutamia muita nimittämättä, pitäisi ääntää seuraawalla tawalla: ''solwamata, Hämesä, pyytäkseni, lanka, kehrä, Keittä, alka, kanta, anta, kehräwät, maanne, saaliksi'', ennenkun ne oikein hywiä runowärssyjä nykysessä siassaan tekisiwät. Niin miitä kuitenkin ei kaikkia Hämeenkän suomessa äännetä.
 
Mikä w. 73, 74 sanotaan Pohjanmaan poikasia naidessaan huolettawan, taitaa sopia kunki maan ja maanpaikan poikasihin. – w. 92, 93. Ollaanki oluen teossa Hämeen saassa paljo oppineempia, kun muualla Suomessa. Pian unhotuksissa on konstu Kajaanissa ja kummassaki Karjalassa, wähä paremmin Sawossa ja Pohjanmaalla muistoissa pysynyt. – w. 124 – 126. Huonetten puhtaan pidosta, penkkien ja pöytien pesosta on liiatenki ''Karjalaisia'' tätä ennen kiitetty, ei niinkän ''Sawolaisia'' ja ''Pohjalaisia'', wielä wähwmmin ''Hämäläisiä'' – hywä, jos rupeaisiwat heki saman kiitoksen ansaitsemaan! Waan pehemmin pelkättäwä on, että heittäwät Karjalaisetki entisen siisteutensä, niin kuin jo kyllä sanotaaki Alakarjalaisten heittäneen, ettei esiisänsä, jos nousisiwat haudoistaan, niitä enne tuwiksensa tuntisi. w. 127. Waattehissaan taas owat Hämäläiset koriampia, puhtaampia ja siistimpiä, kun Sawossa, Karjalassa, Kajaanissa ja Pohjanmaalla tawallisesti ollaan. w. 233. Sydämen siweys kyllä onki tyttäriä kaunistawa, waan muutamat kiittäwät ''Jumalanpelkoa'' wieläki paremmaksi, sillä se olisi sekä sydämen siweyden, että kaikennimelliset muut hyweet (''hywe'', '''virtus'''; ''pahe'', '''vitium''') myötänsä tuowa. Paha asia waan on se, että sen oikiasta laadusta wieläki usein ollaan erituumaset. Esimerk. muutamat luulewat sen kyllä ''kaulakorituksilta (w. 171), konstikkailta koukuilta (w. 174), kaunihilta kukkaisilta (w. 175), katrillilta, walsilta, marsyskalta, engelskalta ja polskalta (w. 188— 192); wieläpä Huwin wuoksi harjotetulta kortinlyönniltäki'' ja muilta ''syyttömiltä huwituksilta'' siansa ja armonsa saawan, muutamat taas peräti toisin ajattelewat. En tiedä, jos muuten tosiki sanalasku: "''kohtuus kussaki paras''" sopii tähän kohtaan, w. 238. Terweisistä kiitän kylläki ja lainan maksoksi tyännän niitä jälelle sekä runontekiälle, että muille tuttawille Hämeessä. Eihän Mehiläisemme tuosta liikakuormasta wäsäyne. w. 246. ''Karjalaiset'' taas moittiwat "Hämeenkieltä" kirjottawani, eikä selwästi sitänä", ''Sawolaiset'' sanowat, mitä muuta puhemurretta tahansa noudattawani, "ei Sawon sanapukua, Sawon suomea suloista", ''Pohjalaiset'' ja ''Kajaanilaiset'' eiwät ollenkan omista kieltäni. Joko lieneeki minun, kuin entisen miehen, joka poikane, hewosene kulki kaupunkiin. Jos ''talutti jälessään'' hewoista, niin naurettiin, kun ei selkään istunut; ''jos astu selkään'', niin moitittiin, kun itse istu, poikansa anto astua; jos ''otti pojanki selkään'', niin kysyttiin, eikö wähemmällä painolla saisi hewostaan uupumaan; kun taasen ''lähti itse astumaan'', niin hulluksi soimattiin, kun wanhoja jalkojaan ei hewosen seljässä lewähtänyt, nuoren poikansa käydä antanut. – Sanalla sanottu, jos miten tahansa olettelihen hewosensa kanssa, niin ei kuinkaan ollut kaikille otollinen. Wiimmen suutuksissa ja hewoistansa kaiken moitteen syyksi päättäen, syöksi sen lähellä olewaan wirtaan sinne hukutti. Niin eikö käyne Mehiläisenki.
 
 
2 072

muokkausta