Thaliarchus nuorukaiselle

Thaliarchus nuorukaiselle Kirjoittanut Horatius

Näät, kuinka hohtaa valkeavaippainen

Soracten huippu; taakasta hankien

käy painoon metsän puut, ja jäätyin

virrat ne äkkiä vangiks joutui.

Nyt tuima takkavalkea lietehen

tee lämpimikses; reipasna maljahas

suo vanhan, oivan viinis vuotaa,

oi, Thaliarchus, sa tynnyristä!

Muu kaikki heitä huomahan taivaisten;

he murtaa myrskyn vimman, mi vastaksuin

löi kuohupäät, – ja jälleen pystyyn

sypressi kohoo ja saarni vankka.

Äl’ urki turhaan huolia huomisen,

vaan päivä, jonkas sait, lue voitokses;

sa lemmen armaat riemut nauti,

nuorena kiitele karkeloissa,

kun intos uhkuu, kun ukon kärttyisyys

ei vielä vaivaa. Päiväsi parhain jaa:

Mars-kenttää etsi, – kävelyitä, –

kuiskeita viehkeitä illan suussa. –

Jää neidon kisaan, siinä kun varjoss’ yön

hän varkain piilee, tirskuen kätköstään:

Käsivarren koruun käy, – ja tyttö

riuhtovi vastahan heikoin hyvein!

Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.