Thalian majassa

Thalian majassa Kirjoittanut Jussi Lonkainen

Herkin tuntein nyt tulemme tänne,

mieli hartaana, tuntien sen,

ett’ on lauennut jähmeä jänne,

elon ankeus unhottuen.

Templi pyhä on meille tää maja,

täällä sielumme viihtyä voi,

täällä syntynyt on vapahtaja,

joka täyttymyshetkemme loi.

Tiemme auki on alttarin luokse,

missä kaunein on kunniassaan.

Siellä silmäimme kyynel ei juokse

osan outoutta tuntiessaan.

Siellä herkkänä hersyvät lähteet,

sydän koska jo tuntea voi,

että meilläkin kaikki, ei tähteet,

mistä uskomme unia loi.

Pyhä taide, sun taikasi eessä

mekin poloiset polvistuen

syvään painumme, silmämme veessä,

nyt niin selvästi tuntien sen,

että elämä kaunista kantaa,

kunhan löytyvät lähtehet nuo,

jotka pulputen ahmia antaa

sielun sen, joka päässyt on luo.

Mehän löysimme ne, ahnehesti

niiden partaille painuimme, oi,

miten kauan jo kaipuumme kesti,

kunnes kulkumme määrähän toi.

Nytpä janoten jalkaisi juureen

saamme, Thalia, meille sä jaat

ikilohtua suruumme suureen,

onnen sykkeihin syömemme saat.

Kovin pitkä se matka min teimme

sinun luoksesi taivaltaen,

miten monesti haaveemme veimme

päämääräämme, tuntien sen,

että henkemme hehkuva sieltä

sinun aarteesi avaa ja saa,

silloin kääntyä voisiko tieltä,

vaikka aurinko poltti ja maa.

Nyt, kuin vihdoin on viitottu tiemme,

meitä eksytä ei erämaa.

Siksi uskoen katseemme viemme

nyt jo rohkeesti aikojen taa.

Siellä ihminen syntyy ja silloin

uusi luodahan taivas ja maa. –

Sinne koska me pääsemme milloin,

siellä taidekin kauneinta saa.

Lähde: Lonkainen, Jussi 1928: Taistelun keskeltä: lausuntarunoja työväenjärjestöille. Osakeyhtiö Hämeen Kansa, Hämeenlinna.