Terveiset

Terveiset. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Taivas seestyy, kuuron asemasta

Ilta-aurinkoinen kajastaa,

Ulapalla, hyökyn tuudinnasta,

Päivän myrsky hiljaa uinahtaa.

Hän ku päivät pitkät vartoavi,

Siintoa ei tähtää purrestain;

Rannalla hän ehkä ruikuttavi,

Kyynelsilmin tänne katsahtain.

Vaan ei kuulu tuulenpuuskaa vielä,

Eikä souto tahdo jouduttaa,

Ja niin kaukaa aavan meren tiellä

Lemmityisen ranta pilkottaa.

Pääsky, siiveltäsi virkku aina,

Hälle ilon viesti saattele,

Olkapäälle istahtaen, paina

Korvaa vasten pääs ja kuiskaise:

”Tyttö, sulhostas jos kannat vaivaa,

Kuule terveiset nyt suustani,

Huomeltain, jos tuuli tietä raivaa,

Purrellaan hän pyrkii luoksesi.

Pitkä matka on, ja vetten taaksi

Päästäkseen hän tuulta tarvitsee;

Vaan kuin tyyntä onkin, mielen haaksi

Nopsana kuin miekin kiitelee.

Linnun ääni, kaukaa kaikuvana,

Lähteen huoku rantasella vaan.

Hyttystenkin hyöry salamana

Saa sen luokses kimmahtaan.”

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.