Temppeli

Temppeli Kirjoittanut Eino Leino

Korkealla kunnahall’ on templi,

ahon armaan päivänpaiste-puolla,

sinne kulkee kaikki ihmislapset,

toiset tieten, toiset tietämättään,

tuomaan tunteitansa, aatteitansa

alttarille ainoon hengen Herran,

joka maata, merta hallitsevi.

Kaksi tietä temppeliin on tähän,

toinen polku hiljaa poimettelee

halki humisevan honkametsän,

toinen riemahdellen hyppeleepi

rintaa kukkaisahon armahaisen –

kumpaisetkin Luojan luomateitä.

Muoto temppelin on muuten niinkuin

ristikirkon, meillä tavallisen,

mutta kirkon keskellä on honka,

joka kasvaa läpi lattiasta

kattoon asti ynnä siitä ylös –

minne? Sit’ ei ihmisaatos mittaa.

Kaksi kirkossa on ikkunata,

toinen idän, toinen lännen puolla,

alttarit on alla ikkunoiden,

joiden juureen ihmiskunta kulkee.

Toinen todelle on pyhitetty,

toinen kauniille, ja kummaltakin

kohoo uskovaisten uhrisavu

kierrätellen templin toiseen kertaan.

Savun kanssa sinne itse nouset.

Sen on muoto niinkuin tähtiteltan,

tehty valkeimmasta vaattehesta,

siroitettu tähtilöitä täyteen:

tähdet vainajien hengen töitä,

vaate manttelista Maarian –

tää on tähtiteltta tieteen, taiteen.

Mutta senkin läpi honka sama

kasvaa kattoon ynnä siitä ylös –

minne? Sit’ ei ihmisaatos mittaa.

Toki löytyy vielä toinen mitta.

Kerrotahan: Kuka silmät kiini

sieluntuskassansa kädet nostaa

kohti korkeutta tähtiteltan,

sormihinsa tikapuut hän saapi,

tehdyt silminnäkemättömistä

hämähäkin seiteistä, mut sentään

lujat niinkuin lujin laivatouvi.

Niihin tartut, niitä myöten kiipeet.

Tulet pienoisehen kamarihin,

jossa asuu vanha, vanha vaari,

parta valkeana polviin valuu,

tukka niinkuin korpikuusen naava;

kädessänsä häll’ on köyttä kolme,

joilla kelloja hän soitteleepi,

yksi elon, toinen kuolon kello,

kolmas tuomiolle tulemuksen.

Mutta senkin läpi sama honka

kasvaa kattoon ynnä siitä ylös,

eikä nousua sen enää estä

muu kuin taivaan sinikuulas kansi.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.