Teaterissa (11.10.1878)

Teaterissa

Kirjoittanut Minna Canth


Teaterissa viime keskiviikkona sai Jyväskylän yleisö tutustua uuteen alkuperäiseen, Samuli S:n tekemään kappaleesen nimeltä: Setä. Sen juoni on seuraava: Nuori ylioppilas Väinö Aironen haluaa tulla näyttelijäksi, mutta hänen setänsä Arvelin, joka hänen kasvatustaan kustantaa, tahtoo häntä lakimieheksi, joksi hänellä ei laisinkaan ole halua. Omaa päätänsä noudattaen on hän tahtonut saada koetella näyttelijä-lahjojansa suomalaisessa teaterissa ja sitä varten johtajalla saanut erään tyttö-osan näyteltäväkseen. Tähän itseään valmistellessa, kun iloisella menetyksellään ja hyvillä lupauksillaan on saanut vuokra-isäntänsä, Hiskias Pellonpään, maksamatta olevan vuokran vaatimuksista toistaiseksi tyydytetyksi ja hänen läsnä-ollessaan on tytön vaatteisin puettuna hiukan koetellut, mitenkä tyttöä näytteleminen häneltä kävisi päinsä, tuleekin, kun hän vielä on tytön vaatteissa, setä sisään tietämättä, että se oli veljen pojan asumus. Tämä osoittaa tytön osan oivallisesti, ollen olevinansa erään majurin kasvatustyttö, ja saapi sedän itseensä aivan hurmaantumaan. Kun sitten saapi kuulla, että setä aikoo saada professori Pikkaraiselta neuvoja kasvattinsa tulevaisuuden suhteen, neuvoo hän, saadakseen itse antaa neuvot oman mielensä mukaan, tämän tulemaan samaan huoneesen toista tietä ja muuttaa sillä aikaa itsensä professorin pukuun sekä asuntonsa professorin asunnoksi. Pikkaraisena hän tuota pikaa saapi sedän ymmärtämään, kuinka arveluttavaksi hänen kasvattinsa tulevaisuus käypi, jos ei hänen suoda noudattaa luonnollista taipumustansa, ja sentähden hän päättää myöntyä hänen tahtoonsa. Kun hän tämän perästä lähdettyänsä, nähtyään ovella Väinö Airosen nimen, palajaa huomauttamaan professoriksi luulemaansa, että hänellä on ereyttävä asujan-ilmoitus ovella, näkee hän edessään Väinö Airosen, joka sillä aikaa jo oli professori-pukunsa heittänyt. Tästä syntyvää hämmästystä ja suuttumista seuraa pian myöntyminen kasvatin tuumiin, koska hän itse sedällekin niin havaannollisesti oli näyttelijälahjansa todistanut. – Kappaleessa ilmaantuu ilosteleva mieli-ala yhdessä sukkelan, vilkkaan kanssapuheen kanssa. – Rouva Aspegrén Väinö Airosena, herra Wilho Arvelin’ina ja Herra Kallio Hiskias Pellonpäänä toimittivat tehtävänsä hyvin, ja yleisö ilmoitti tyytymystään runsailla käsien taputuksilla.

Kappaleet: Suorin tie paras ja T öinen tai toinen naimaan, jotka sitten näyteltiin, ovat yleisöllemme entisestään tutut, mutta näyttävät vieläkin hyvin näyteltyinä voivan miellyttää. Sitä osoitti yleisön tyytymys.


Lähde: Päijänne 11.10.1878.