Sivu:Suomi 37 09 10 1847/4

Tätä sivua ei ole oikoluettu

vuoteensa — jos lunta eli vettä sattaa, sitten veteä he itsensä puihen suojaan[1]. Kesän, talven, kuljeskelee he paljan jalvon, eikä muuta vuoatetta kuin villanen vaipa ympärillä, ja metässä he senkin ottaa pois peältään, ja ovat alasti. Korvan lehet on täynään reikiä, joista riippuu, suuret tupsut punaisia lankoja, punaista verkaa, ja kaikkia mikä voan on punaista; se heijän mielestä on se kauniin väri. Se rusto, joka on sieramien välissä, on lävite pistetty, ja siinä riippuu suuri vaskinen, rautanen, elikkä luinen renkas; ja jolla ei ole renkasta, se pitää pitkän siiven sulan. Se on erinomattain miehen-puoli, joitenka nenä on niin kaunistettu. Vaimoväellä toas on ala-huulessa reikä, ja siinä pitkä piikki — rauvasta, vaskesta, eli luusta — niinkuin miestenkin renkas. Sen piikin he piteä siihen asti kuin miehelle joutuu, sitten otetaan piikki pois ja pannaan pieni, kaukalon tavon luusta tehty, kappale huulein sisäpuolelle, joka kaukalo vuosi vuoelta tehään isommaksi, sitä myöten kuin huuli venyy ulos. Muutamilla vanhoilla ämmillä on se hyvin kolmea tuumaa pitkä, ja kahta leviä; — kyllä sen siitä hoksaatte minkä-kalttaiseksi leuka veäntyy, ja kuinka se on kaunis[2]. Mutta ei vielä kaikki kaunistus siinä ole; — kasvot ja tukka piteä vielä oleman moalattu, ja jonka kirjavammaks he sen tehä taitaavat, sitä kauniimpi se heistä on; ja kuinka siististi se tehhään ymmärrätten siitä, että punamulta — terva, ja noki, on ne ensimmäiset aineet jotka aina ruukataan; ja kuin siitten tukka on ensin hyvästi tervattu, niin liitetään sen peälle höyheniä, ja pitkiä linnun sulkia, kaiken värisiä. Kuka taitaa siitten moittia ett’ei ole kaunis. Toisella kertaa enemmän.

Tämä ensimmäinen vuosi on ollut minullen sanken kallis, sillä jos pientäkin asumusta ylöspannaan, niin aina siihen tarvitaan yhtä ja toista — ja kuin teällä piteä mitä tiettämän, niin työmies ei tiijä kuinka paljon hään tahtoman pitäisi. Että tarita teällä viittä Ruplaa miehelle, yhen päiväntyön eestä — ei hään siihen ole tyytyväinen; sillä teällä ei komppania anna työmiesten saaha ostaa viinaa, ainoastaan mitä virkamiesten kautta saavat — niin se kulkee heijän keskenänsä kahesta kymmenestä Ruplasta puolen tuopin puteli[3], ehkä kuinka se komppaniasta maksaa ainoasti kolme Ruplaa. Sentähen värtierätään kaikki työ, heijän keskinäisen viinan hinnan kanssa. Minä en kumminkaan ouk paljon tarvinnut heitä tiettää, sillä minulla on komppaniasta huoneet ja huonetten kalut, puut ja palvelia.

Suokoon Jumala, että minä nyt, tulevana syksynä, kuin kirjat Suomesta tuloo, saisin teistä hyviä sanomia. Ja sinulta, minun hyvä Suoverini Aatami, toivon minä soavani tietä kuinka, ja jos, sinä olet ollut mieleistäni Förmyndäri sisareni Pojalle. Minä toivon sitä, ja sinun murhe-pitois ei piä jeämän minulta muistamatak. Niin kuin minä jo ennen olen kirjottanut, toivosin minä ne kaksi Pappa-vainajan kammaria soaha seistä minun nimelläni — että jos Jumala antaa minulle elin-aikaa, minä tahtoisin piteä ne niin kuin perintö-omaisuuteni. Kukaties että kuin minä Suomeen palajan, kaikki veljet ja sisaret, meijän lapsista, joillenka Jumala on antanut elon-päiviä, kokoon tulisivat vielä kerran syntymä-moassaan, ja jos meillä silloin ei olis Isän-huonetta, tulis se minusta sanken raskaaksi. Ei tiijä mitä tulevina aikoina taitaa tapahtua. Ja nyt jätän minä teijät, Rakkaat Sukulaiseni, Jumalan vartioitsevan käen alle. — Suokoon Jumala onnea ja ilon-päiviä teille ja teijän lapsillenne. Asukoon syämmellinen rakkaus teijän keskenänne. Auttakaat mielellänne toinen toisianne. — Jos Jumala sallii minullen elon-päiviä, niin tulevana vuonna, tähän aikaan, on minulla paljon enemmän teille sanomista, mutta jos kuolema sitä ennen kohtasi, niin älkeät murhehtiko minun ylitseni -minä turvaan Jumalaan, vahvalla uskolla. — Hään auttaa minua. — Älkäät millään muotoa laimin lyökö että kirjoittaa, minun tyköni, joka talvi, Helmi-kuusa eli Maalis-kuusa, ja kirjoittakaat aivan tarkasti kaikista sukulaisistani ja teijän lapsistanne. Jumala olkoon teijän ja minun johattaja. -Ja olkaat syämmellisesti terveytetyt sillä kauvaks’ itäiselle moalle joutuneelta.

Gabriel Plathán.

  1. Tässä mahtaa olla puhetta heijän työsiöistä, kuin ovat kalastamassa, linnustamassa, ja muuannek vaeltamassa, sillä kotonansa heillä on suuret tuohesta tehyt koat, kussa monta peräkkuntoa asuskeloovat yhessä.
  2. Samallainen tapa on monella muullakin tämän moan vanhalla kansalla. Niin e.m. Botakuudijoilla, etelä Amerikassa löytyväisellä kansalla, on samallainen tapa, josta jo luettiin 1846 vuosilisessa Moamiehen Ystävässä, N:o 6.
  3. Kuin puoli tuoppi viinaa maksaa 20 Ruplaa, niin ei silloin viijellä ruplalla monta ryypäystä soahak; eikä miehen päivätyökään maksak silloin enemmän jos puolen korttelia viinaa kaikkiaan.