luulit he Köpelin oleuan ia parghuit. Sille caiki he neit henen ia hämmestuit. Ia cochta hen puhui heiden cansans / ia sanoi heille / Olcat hyues turuas / Mine olen / elket pelietkö. Ia hen astui heiden tygens Hachten / ia tuuli heickeni. Ia he hämmestyit / ia imehtelit ylitze mären. Sille eiuet he * ymmerteneet Leiuiste / ia heiden Sydhemens oli soghennut.
Ia quin he ylitzemennyet olit / tulit he Genezarethin maalle / ia laskit satamahan. Ia quin he vloskeuit Hahdesta cochta he tunsit henen / ia ymberi iooxit caiken sen makunnan / ia rupesit nijte Sairahita ymberinswiemen heiden Wooteisans sinne cussa he cuulit henen oleuan / Ia cuhunga hen sisellemeni Kylihin eli Caupungihin / taicka Maiohin / nin he panit cuialle Sairaita / ia rucolit hende / että hen waiwoin henen waatteins Palteseen mahdaisit ruueta. Ia nin monda quin rupesit / he paranit.
+ Se öliu paransi ne sairat ia Kipiet. Iosta sijtte hullusti yxi sacramenti techtin Coleuaisten tehden. Ioca paramin mahdetaisin cutzutta Magdalenan Woitehexi / Sille että hen mös woiteli Cristusta hautamisexi. Matt 27.
* Ymmertäneet) se on / Sencaltaisista ielkimerkeist / piti heiden oleman wahuistettuna wskoon / ettei heiden taruinut pelkemen iongumotoista Köpelite.
VII. Lucu.
IA cokounsit henen tygens Phariseuset / ia mutamat Kirianoppenuista / iotca Ierusalemist olit tulluet / ia quin he neit mutamat henen Opetuslapsistans ychteitzille käsille / se on / pesemettömille söuen leipe / laitoit he sen. Sille Phariseuset ia caicki Iuttaat / eiuet söö ellei he wsein pese käsijens / pitedhen wanhembain säty / ia quin he turulda tuleuat / eiuet he söö pesemete. Ia palio muita ouat / quin he otit pitexens / quin on / Iomaastioi-
