Sisaren sukkelus/Kuudestoista Kohtaus

Viidestoista Kohtaus Sisaren sukkelus
Kuudestoista Kohtaus
Kirjoittanut J. F. Granlund
Seittemästoista Kohtaus



[s. 2]

Kuudestoista Kohtaus.

Loviisa. Heikki.

Heikki. Mikä nyt, hyvä Mamselli?,

Loviisa. Tekeekö tukaatia mieles ansata?

Heikki. Mikäs sitä kunnialla ansatessa olisi.

Loviisa. Et sitä suuremmalla kunnialla ansatte, kuin isäntäs hengen pelastuksella.

Heikki. Isäntäni hengen pelastuksella? ... Siitäkö minullen tukaati maksettaisiin? ... Niin hyvää isäntää, kuin minulla on, en sitten tarvittisikkan, jos semmosesta työstä tukaatin ottaisin.

Loviisa. Pidäkkös Isäntäs hyvänä?

Heikki. Niinkuin henkenikin!

Loviisa. Sitä parempi! pelasta sitten maksota.

Heikki. Mistä?

Loviisa. Kuolemasta. Hanen on tällä hetkellä määrä tapella pistooleilla.

Heikki. Mitä vielä? Ei Luutnantin hätää ole. Hui hai? Hän ampuu kynttilän-karren, kynttilää sammuttamata, kahdenkymmenen askeleen päästä.

Loviisa. Mutta tappelu-kumppaninsa tekee saman työn kolmenkymmenen askeleen päästä, ja sillä on myös ensin vuoro ampuakkin.

Heikki. (hämmästyksissä). Kolmenkymmenen askeleen päästä? ... Mutta sitten sammuu myös kynttiläkin.

Loviisa. Älä luule. Se on mailman paraita pyssy-miehiä. ... Isäntäs henki on vaarassa.

Heikki. Se tappelus pitää estettämän.

Loviisa. Sinä sen saat vaan estetyksi, eikä muut.

Heikki. Millä? ... sanokaa nyt?

Loviisa. Onko Iisännälläs pistooleja?

Heikki. On kaksi vallan uutta, joita hän tänäpänä on hankkinut koitella ensikerran. Ne olen jo laadannutkin valta valmiiksi.

Lovi[i]sa. Luodeillako?

Heikki. Niin, milläs sitten?

Lovi[i]sa. Ota luodit pois. Ampukoot kruutilla, se ei tapa kumpaakan.

Heikki. Mutta jos se tulee Luutnantin tietoon, niin saan vissiin toria.

Loviisa. Ekkös sitten teekän, niinkuin olen käskenyt sinua?

Heikki. Kyllä, kyllä! Isäntäni hengen puolesta teen mitä hyvänsäkkin; mutta vastaatteko torat, jos niitä saisin?

Loviisa. Vastaan. ... Joudu nyt kiiruusti tekemään sen kuin olen sanonut. (Heikki menee).