Satulinna ja satusaari kangastavat

Satulinna ja satusaari kangastavat. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Kun haastaa Repolainenkin, se tietää,

jo että aukee tarun valtakunta,

miss’ uni totta on ja tosi kaikki

on kaukaista, pois unohtuvaa unta.

Ja eipä aikaakaan, kun pilvet heittää

jo veden kuultokalvoon sadevihmeen,

ja hetki vain – ja kirkastuu, ja näkee

edessään lapset ihanan nyt ihmeen.

Ylitse näet vetten väilyväisten

kohoaa korkealle sateenkaari,

ja toisessa sen päässä kangastelee

niin kumma, kaunis satumainen saari.

Ja saaren kukkulalla satulinna

se loistaa ylväs niin ja ihmeellinen,

ja saari linnoinensa ympäröimä

on avaruuden vain ja aallon sinen.

Ja lumpeenkukat, ulpukat kuin keijut

kaikk’ aallon kalvossa ne karkeloivat,

ja kaikki rannan kainot sinikellot

säveltä keijukarkeloin ne soivat.

Ja lumokangastuksen ihmeellisen

todeksi tehnyt tää on ihme-ilta,

ja värein välkehtivä sateenkaan

on sinivetten yli vievä silta.

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.