Satulinna ja satusaari kangastavat

Satulinna ja satusaari kangastavat.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Kun haastaa Repolainenkin, se tietää,
jo että aukee tarun valtakunta,
miss’ uni totta on ja tosi kaikki
on kaukaista, pois unohtuvaa unta.
Ja eipä aikaakaan, kun pilvet heittää
jo veden kuultokalvoon sadevihmeen,
ja hetki vain – ja kirkastuu, ja näkee
edessään lapset ihanan nyt ihmeen.
Ylitse näet vetten väilyväisten
kohoaa korkealle sateenkaari,
ja toisessa sen päässä kangastelee
niin kumma, kaunis satumainen saari.
Ja saaren kukkulalla satulinna
se loistaa ylväs niin ja ihmeellinen,
ja saari linnoinensa ympäröimä
on avaruuden vain ja aallon sinen.
Ja lumpeenkukat, ulpukat kuin keijut
kaikk’ aallon kalvossa ne karkeloivat,
ja kaikki rannan kainot sinikellot
säveltä keijukarkeloin ne soivat.
Ja lumokangastuksen ihmeellisen
todeksi tehnyt tää on ihme-ilta,
ja värein välkehtivä sateenkaan
on sinivetten yli vievä silta.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.