Sanaan saatua Konrehtor J. G. Leistenion kuolemasta 4:ntenä Tammik. 1858
| Sanaan saatua Konrehtor J. G. Leistenion kuolemasta 4:ntenä Tammik. 1858. Mukaelema Suomennos Kirjoittanut H. K. Corander |
| Runo on J. G. Leisteniuksen muistoruno. |
- Me sarka-kansa olemma,
- Pimee kuin kankaamme petäät.
- Riemumme, laulumme vapain
- Jyrkk’ on kuin marras koskemme.
- Meidät sai luonto, vaiheetki
- Vakaiksi eikä leikkisiks.
- Mut honkamm’ yöhön kuin sade
- Sinertävästä pilkistää,
- Iloisn’ hymyillen terveenä,
- Kuvastaa silloin meillenki;
- On ratto meillenki rakas.
- Kun lie hyvä ja mieluisa.
- Muhoilma hyv’, onhan seki
- Jumalan laps! – Kuin lapsen ään,
- Murheen hetkellä, vaivassa,
- Se ihmis-rinnan riemuittaa,
- Kuin päivän paiste lehtiä;
- Ja riemuissa kukin hyvä.
- Siis, – mentyään lepäämähän
- Vakuuteen kuolon, hän ku tääll’
- Ymmärsi, minkä harva muu,
- Sen aartehen, ku omp’ ivass’,
- Iloisan laulunsa siaan
- Hän kerran saakoon kyyneleen.
- Ken ”Poikoa” ei muista, kuin,
- Pyydetty, pyytämättäki,
- Pariss’ iloisten oppivain
- Korinthon koulumestarii
- Hyräil’. Hän itse’ki nyt kuol’
- ”Lisää odottain paikalleen”.
- Ilo-hyräiliä! hänen
- Povensa tykki helleyttä;
- Hän lauloi yhtä lämmästi
- Ihailuu luonnon, kyyneltä
- Surun; takan’ ivansa oil
- Halu rehellinen, vakaa.
- Ja tiensä käv’ rehellisest’
- Hän kasvattain maan toivoa
- Toverina ja ystävän’
- Elon vakuuteen tottuen
- Hyväst’. Hänen ivailleen pois
- Elonsa lyhven, ken sanois!
- Suruss’ hyväst jää’, rauhassa,
- Iloisa Suomen laulaja,
- Sä ainoo, pilviss’ aikana
- Jalost’ ivailla’ taitava!
- Hyväst, kuin auringon säde’
- Pilvissäi kirkas loistavi!
- Kasvoillais muuttui kyyneleeks’
- Ilo, sun taittui kantelees’;
- Hillitsemättä talvi-tuul’
- Honkamme palmikoita syöp’.
- Ijäiuen, niinkuin Murhe tääll’,
- Ja kuolotoin on tok Ilo.
Lähde: Sanan-Lennätin 22.1.1858.