Runebergille
Runebergille. Kirjoittanut Lars Stenbäck |
Suomentanut Uuno Kailas. Ruotsinkielinen alkuteos Till Runeberg. |
- Kun, tuoma tuulten tuoksuvain,
- Koht’ ilmass’ ilakois
- Täys kuoro pienten laulajain,
- Sä menet meiltä pois.
- Kun luonnon uuteen keväimeen
- Heräävät sydämet
- Sen syliin vaipuin suloiseen,
- Sä lähdet, loittonet.
- Sä menet meiltä, häipyen
- Pois silmistämme niin
- Kuin aamupilvi kultainen,
- Mi haihtuu auteriin.
- Sen vanaa katselemme vait,
- Vaan sydän kaihoaa; –
- Se minne häipyi, siellä kait
- Jo päivä heloittaa.
- Kas, harppu runon ruhtinaan,
- Hän missä liekin, soi.
- Siell’ ihmeit’ ilmi runon maan
- Hän, rikas, laulaa voi.
- Ja taivas seestyy, alla sen
- Kuin morsian on maa;
- Ja laulu, loitos helkkyen,
- Soi, soi ja kimaltaa.
Lähde: Suomen kansalliskirjallisuus. 1936. Osa 10. 1800-luvun ruotsinkielisiä runoilijoita ja kirjailijoita. Toimittaneet E. N. Setälä, V. Tarkiainen ja Vihtori Laurila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.