Rikas ja rakas
Ruotsalainen saaristolaulu
Kirjoittanut anonyymi
Suomentanut Eino Leino. Runon ensimmäinen versio julkaistiin Epione-lehden numerossa 6 vuonna 1923.


Tien kukkaisen kumpua neiet ne kaks
kävi, ruusuja, lehtiä poimi.
Sydän toisella niin oli toivoa täys,
oli toisella mielessä murhe.
Rikas rakkaalle lausui: »Miks murheinen
on muotosi, miks suret, sisko?
Sa murehditko taattoasi taikka maammoas,
vai kadotitko sydämesi kalliin?»
»En murehdi ma taattoani enkä maammoain,
on säilyssä sydämeni kalleus.
Suren sulhoa mennyttä monen meren taa,
jota kumpikin lemmimme kerran.»


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.