Riemuitse!
(C. J. I:n mukân.)
Kirjoittanut anonyymi


Riemuitse! kesæn koittaessa
Ja toivon tæhden loistaessa;
Oi! kohta pæivæ pilvên kæy,
Ei tæhden kirkas hohto næy.
Riemuitse! koht’ on kevæt poissa,
Jo lauhtû lehvæt kukastoissa;
Mi rûsu æsken loisti nîn,
Jo kuihtui, kun se katkaistîn.
Riemuitse! sîtæ mieli musta
Sâ suloisûtta, lohdutusta;
Kas, kukkai tuoksû tŷnessæ,
Vân musertûpi myrskyssæ.
Riemuitse! eipæ Herra taivân
Ihmistæ luonut tænne vaivân;
Vân muista aina kuitenki,
On toinen elo korkêmpi.

O[lli]. Wuorinen.


Lähde: Kansan Lehti 4.9.1869.