Rantakallioilla

Rantakallioilla.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Ma istun kalliolla
Ja merta katselen,
Soi kaukaa kumaellen
Ään’ kirkonkellojen.
Se kutsuu ihmislapset
Jumalan huoneesen.
Ma yksin täällä viivyn
Ja istun miettien.
On tääkin Herran huone,
Niin laaja, avara –
Soi täälläin kiitosvirsi,
Niin raitis, ihana.
On, niinkuin taivaan Herraa
Rukoilis kalliot
Ja lumi loistavainen,
Mi peittää louhikot.
Ja taivas, sinervänä
Mik’ ylläin kaartelee,
Ja meren laaja pinta,
Mi loistaa läikkyilee.
Ja sydän rinnassani
Se heltyy, ihanoi;
Ja sielun syvyydessä
Rukous hiljaa soi.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.