Rakkaus (Södergran)

Rakkaus Kirjoittanut Edith Södergran

Sieluni oli vaaleansininen puku, taivaanvärinen.

Jätin sen kalliolle meren rannalle

ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin.

Ja naisena istuin pöytäsi ääressä,

join lasin viiniä, hengitin ruusujen tuoksua.

Sinä näit, että olin kaunis

ja muistutin jotakuta, jonka olit nähnyt unessa.

Minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuteni ja kotimaani.

Tiesin ainoastaan olevani hyväilyjesi vanki.

Ja sinä otit hymyillen kuvastimen, käskit minun katsoa itseäni.

Näin että olkapääni olivat tomusta tehdyt ja murenivat tomuksi,

näin että kauneuteni oli sairas ja tahtoi – katoamistaan.

Oi sulje minut syliisi niin lujasti että ei minulta mitään puutu.

Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.