Pitäjäin kouluin toivosta

Pitäjäin kouluin toivosta. Kirjoittanut Antti Puhakka

Arvon meekin ansaitsemme

Suloisessa Suomen maassa,

Katalassa Karjalassa,

Raukoilla Savon rajoilla,

Vaikk’ on peitossa pysynnä

Hämärässä, häivyksissä;

Ei ole sitä etua

Ennen meillen ennättännä

Niinkuin on Turussa tullut,

Lajusihin laitettuna,

Lihvin maalle riittänynnä;

Nyt on etu ennättännä,

Opin taito oijennunna,

Taito tarjona käsillä,

Mielen mittarit lähellä;

Nyt jo kuullut kulta rinnat,

Sekä suret että pienet

Suvatseisi Suomen maalla,

Toivoisi toden perästä

Jotta olla oppi huone

Pitäjissä pienten lasten;

Siitten kuulut kulta rinnat;

Prophessorit rakkaammat

Piispalta pian anoisi,

Mei’än puolesta puhuin:

Pantasiinko valmis pappi

Vaiko vasta alkavainen

Pienten päihen punnihtiöiksi,

Lapsillen luvettajaksi,

Ojennuksen antajaksi,

Taito mielen mittariksi.

Siitt’ kuin kuuta kaksi kolme,

Tahi kaiken talvi kau’en

Lapset mieltä mitto’aisi,

Ojennusta otteleisi,

Niin taito tasan tulisi,

Oppi oikehen mänisi,

Kehnommatkin kerjäläiset

Opin saisi orpolapset.

Kuin nyt kaikki karjalassa,

Synkässä sy’än Savossa

Taitavat talon isännät,

Vielä muutkin virkamiehet

Tuohon tuumahan tulisi,

Pitäjässä päätteleisi

Niitä hankkia halulla:

Ei sitten sioiksi jäisi

Mei’än poijat porsahiksi,

Neitoset nenättömiksi,

Typeröiksi tyttö-lapset;

Sitten toiste tuonelassa,

Taivahan isän talossa,

Lapset meille lauleleisi,

Muisto virttä veisoaisi,

Karitsallen kunniaksi,

Taivahan isän iloksi.

A[ntti]. P[uhakka].

Lähde: Maamiehen Ystävä 28.4.1849.