Pikku-Auli

Pikku-Auli Kirjoittanut Väinö Hupli

Kuin keijukainen

kesän vainiolla

oli hän. – Miten nainen

niin kaunis voi olla!

Kuin unessa kuljin

minä onnellinen,

hänet syliini suljin

alla taivahan sinen.

Alla aittansa laen

yöt ihanat elin. –

Eron aavistaen

jo varoittelin:

Voi kukinnastas

suru tuleentua.

Hän suudellen vastas:

Ma rakastan sua!

Kuin aarre, kuin taika

yhä sielulleni

on onnemme aika,

joka iäksi meni.

Elo ilon jos antaa,

se lyhyt on laina.

Laps, muistoas kantaa

on iloni aina.

Ja kun harmaantua

jo alkavi hapsi,

en unhoita sua,

sinä ihana lapsi.

Lähde: Hupli, Väinö 1938: Kivikkotie: runoja ja mietelmiä. K. J. Gummerus, Jyväskylä.