Palokärki.

Kirjoittanut Eino Pakarinen


Palokärki, nokimusta, tulipunapää,
vihloo huutos halki ilman, kun on sadesää,
oksattoman lahohaavan kolo suoja sun,
palokärki, paha enne kuolon kammotun.
On kuin naulat arkun kanteen kiinni iskettäis,
kaiku siitä kautta metsän kielimähän jäis,
kun sä kelopuuhun isket nokkas hiotun,
palokärki, tumma enne haudan kammotun.
Niinkuin yössä hehkuhiili loistaa sulla pää,
päristykses syksyilmaan kauas väräjää,
iske, iske naulat lujaan, lintu musta mun,
palokärki, viestintuoja tuonen kaivatun.


Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.