Oi, ylhät ikitunturit

Oi, ylhät ikitunturit. Kirjoittanut Robert Burns

Runoelma on muuttunut yleiseksi kansanlauluksi. – Clyde virtaa länttä kohden valtamereen, Forth läpi Gowryn viljavain laaksojen Pohjanmereen.

Oi, ylhät ikitunturit sammalevuorten,

emo-kantajat Clyde-joen ourujen nuorten,

mihin paimenpojat vuohensa soitellen vie,

ja riistalle riekon on linnustajan tie!

Mihin paimenpojat vuohensa soitellen vie,

ja riistalle riekon on linnustajan tie.

Ei Gowryn suvilaaksot, ei Forthin norot armaat

niin mieltäni viehdä kuin vuorenselät harmaat;

lymyss’ siimeisen rotkon on kirkas sinivuo,

kaikk’ aatokseni sinne käy lemmittyni luo.

Lymyss’ siimeisen rotkon on kirkas sinivuo,

kaikk’ aatokseni sinne käy lemmittyni luo.

Ikitunturille nousen ma rinteiden laitaa,

miss’ ourut alas syöksyvät uomaansa kaitaa;

siell’ immen sulo seuraan ma iltahan jään,

ja huomaamatta hetket ne kiitää kerkeään.

Siell’ immen sulo seuraan ma iltahan jään,

ja huomaamatta hetket ne kiitää kerkeään.

Hän ei ole kaunein, vaikk’ kaunis on mulle;

ei kasvatusta hienoa vuorilla tulle.

Hänen syntynsä on halpa, kuin ollakin voi,

mut lempensä kumpikin toisellensa soi.

Hänen syntynsä on halpa, kuin ollakin voi,

mut lempensä kumpikin toisellensa soi.

Saa hätään sinut kauneus, jousin ja nuolin,

punehduksin ja hymyin ja haaveilevin huolin!

Äly, hienostus jos nuolia singauttaa,

ne häikäisevät silmäs, kun haavan sydän saa.

Äly, hienostus jos nuolia singauttaa,

ne häikäisevät silmäs, kun haavan sydän saa.

Mut herttainen hyvyys ja silmän sulo kaipuu,

min säihkyissä safiiri himmeäksi haipuu,

syvä lempi, – mun syliinsä vangittuaan,

on voittoisan impeni viehäkkeenä vaan.

Syvä lempi, – mun syliinsä vangittuaan,

on voittoisan impeni viehäkkeenä vaan.

Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.