Nuori kotka

Nuori kotka. Kirjoittanut Emil Lindahl

Kun kuulakkuuttaan värisevä auer vajottaa,

kun vastus pakenee pois sairaan siivenlyönnin alta,

vaikk’ alkulennon lupaus niin tuntui ihanalta,

ett’ unhoittuivat pesä, emo, unhoon joutui maa,

niin mitä tuntee silloin nuori kotkan poikanen?

Päämäärä: kirkas korkeus ja laajat näköalat,

yökausin pitkin unelmoidut avaruuden salat,

ne kaipaavasta sielustaanko kuolettaa vois ken.

Ei, ei! Vain rupisammakko maan mutarapakkoon

voi tyytyä, ei esikoinen ilman kuninkaan,

mi syntyessään määrättiin jo lentoon korkeaan, –

se ei voi iäks alistua samaan kohtaloon.

Vaan pesän suulla suuren kaihon virttä joikuen

se ammuttua siipeänsä sukii, siks kun kestää

taas ylvään koekaarron, silloin nousemasta estää

ei nuorta kotkaa voi, se vaikk’ ois lento viimeinen.

Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.