Myrttein vaara.

Kirjoittanut anonyymi


Kaksi myrttii kaunokaista,
Vihantata, vesovaista
Yhteen astiaan:
Oil’ kevään-Enkel’ istuttanna,
Kastellunna, hoitanunna
Lempi-kasvinaan!
Se sama Enkel’ aamuin, illoin
Vartioi, jaa, aina silloin
Millon tarvittiin,
Valppahana päivin, öinki
Kaitsi ett’ei toukat söisi
Näitä myrttisii!
Mutta kerran satui tumma,
Kissa julm’ oil’ asettunna
Hiirtä vaanimaan:
Enkelimme siiven alta
Survais myrtit suojasalta
Hiirtä kaatessaan!
Eikä häjy hiirtä saanut
Eikä myrttei kuoloon laannut
Kasvi-ruukustaan;
Kuitenki nyt Enkel’ itki!
Uudestaan Hän vielä kätki
Myrtit siivillään. –
Kissa-ruoja kiilu-silmin
Pakosalle kohta hiipi,
Pelkäis piiskoja:
Murinalla penkin alta
Nosti häntä-karvojansa,
Hijoin kynsijään. –
Oi! kuin onki vaarallista
Päästää väjyväinen kissa
Myrtti-pöydälle.
Hypyllään se myrskyt saattaa,
Kasvit, ruusit kumoon kaataa
Murha leikillä! –

Karolina.


Lähde: Tapio 7.5.1870.