Myrttein vaara

Myrttein vaara. Kirjoittanut anonyymi

Kaksi myrttii kaunokaista,

Vihantata, vesovaista

Yhteen astiaan:

Oil’ kevään-Enkel’ istuttanna,

Kastellunna, hoitanunna

Lempi-kasvinaan!

Se sama Enkel’ aamuin, illoin

Vartioi, jaa, aina silloin

Millon tarvittiin,

Valppahana päivin, öinki

Kaitsi ett’ei toukat söisi

Näitä myrttisii!

Mutta kerran satui tumma,

Kissa julm’ oil’ asettunna

Hiirtä vaanimaan:

Enkelimme siiven alta

Survais myrtit suojasalta

Hiirtä kaatessaan!

Eikä häjy hiirtä saanut

Eikä myrttei kuoloon laannut

Kasvi-ruukustaan;

Kuitenki nyt Enkel’ itki!

Uudestaan Hän vielä kätki

Myrtit siivillään. –

Kissa-ruoja kiilu-silmin

Pakosalle kohta hiipi,

Pelkäis piiskoja:

Murinalla penkin alta

Nosti häntä-karvojansa,

Hijoin kynsijään. –

Oi! kuin onki vaarallista

Päästää väjyväinen kissa

Myrtti-pöydälle.

Hypyllään se myrskyt saattaa,

Kasvit, ruusit kumoon kaataa

Murha leikillä! –

Karolina.

Lähde: Tapio 7.5.1870.