Muuttolinnut (Forsman)

Muuttolinnut.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Te kulkuri-vierahat oudossa maass’,
Kosk’ etsitte syntymä-laaksoa taas?
Kun vuokko jo tuikkaa
Taas syntymämaalla,
Ja hettehet suikkaa
Taas leppien alla,
Koht’ alkavat lentää:
Ei johtoa lie, –
Heit’ eksytä sentään
Ei siintävä tie,
Perille se vie.
Kyll’ löytävät armahan Pohjolan nuo,
Miss’ suojaa ja ruokoa luonnotar suo;
Kyll’ lähteiden suilla
Siell’ uupuva tointuu,
Ja oksilla, puilla
Vaan riemuja sointuu;
Yöauringon koittain,
Uneksivat vaan;
Ja lempeä soittain,
Ei kaukaisen maan
Tiet’ aatellakaan.
Niin tyyninä onnelan lapsoset nuo
Vaan sammale-honkihin suojansa luo;
Ka, siellä ei surra:
Ei itku ja huolet,
Sen muuria murra,
Ei myrsky ja nuolet;
Miss’ onnea päivä
Se hohtava suo,
Ja yön rusohäivä,
Jok’ untahan luo
Ja tuutivi nuo.
Sä eksyvä henkonen oudossa maass’,
Kosk’ etsinet syntymä-seutuja taas?
Isäisi kun mailla
Jo palmuset läikkyy,
Niin lintusen lailla
Sun siipesi väikkyy;
Koht’ alkanet lentää;
Ei johtoa lie
Eik’ eksytä sentään
Sua siintävä tie,
Se mailles sun vie.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.