Muinaisten aikain muisto

Muinaisten aikain muisto Kirjoittanut Carl Helenius

Laulettavana Nuotilla: Naimaan minä mielin mennä &c. Runo on mukaelma Anna Maria Lenngrenin runosta Pojkarne.

1.

Minä mielin muistutella,

Mitä muinen on tehty;

Minä tahdon tutkistella

Mitä nyttä on nähty;

Että Pojat pauhavaiset,

Pijat nuoret nauravaiset,

          Tietäisivät

          Tekisivät

Mitä Kauniisti Kuulu.

2.

Muinen Leikit moninaiset

Nuorten keskellä kuultiin;

Tavat hyvät toimelliset

Koska kokohon tultiin.

Tappelukset torat tuimat

Juopumukset, juonet julmat.

          Kokonansa

          Kureissansa

Olit Poille oudot.

3.

Muinen Pijat puheissansa

Soveljaiset ja siviät:

Töissä niinkuin tavoissansa

Kaunukaiset ja keviät.

Viina, viekkaat villitykset

Halut häijyt, haukutukset

          Kaikissakin

          Kammioissakin,

Eipä kuulunut koskaan.

4.

Muinen Miehet Vaimoinensa

Elit Kauniisti kaikki;

Lapset olit laumainensa

Rakkaat, Rauhassa ratki;

Eipä Isän ilkeyttä,

Eikä Äitin äkkisyttä

          Kuulunutkan

          Kelvannutkan

Hyväin tapaisten Talos’.

5.

Muinen Ukkot uskolliset

Talon toimissa, töissä:

Varoittaissa voimalliset

Nuorten Hypyissä, Häissä;

Eipä koskaan Kirkko tielle

Äijä jäänyt juomaan vielle;

          Mutta meni

          Kotia kävi

Lukemahan Lukuu. –

6.

Muinen Akkat, aivan rakkaat

Asuit Äijäinsä kanssa:

Muijat mussat, Vaimot vanhat

Toruit Tyttäriänsä,

Koska menit karamahan,

Poikain kanssa, paiskamahan

          Kloti, Kiekkoo

          Kylän keskelle kujaa.

7.

Näitä nyttä lauleskelein

Olen opiksi tehnyt:

Näistä taidat tutkistellein

Nähdä kuinka on käynyt,

Että aika ajallansa,

Taito, Toimi tavallansa

          Puuttuvainen

          Muuttuvainen

Sekä siellä ja täällä.

Kaarlo Simon poika,
Pöytyöltä.

Lähde: Turun Viikko-Sanomat 29.1.1825.