Muille kasvakoon

Muille kasvakoon. Kirjoittanut Irene Mendelin

Löysin onnenapilaan,

mut sen heitän kasvamaan –

muille kasvakoon!

Tulee ehkä neitonen

toivehia säteillen,

löytää sen ja ihastuu:

saapuneensa uneksuu

kullan kartanoon.

Löysin onnenapilaan,

mut sen heitän kasvamaan –

muille kasvakoon!

Tulee ehkä poikanen,

mieli kauas kaihoten,

löytää sen ja riemastuu:

saapuneensa uneksuu

maineen kartanoon.

Löysin onnenapilaan,

mut sen heitän kasvamaan –

muille kasvakoon!

Tulee ehkä mieron mies,

joll’ on kylmä kotilies,

löytää sen ja ilostuu:

saapuneensa uneksuu

rauhan kartanoon.

Löysin onnenapilaan,

mut sen heitän kasvamaan –

muille kasvakoon!

Hurmaavan on ihanaa

kaikki aina kauempaa,

siksipä ma konsaan en

mieli päästä perillen

onnen kartanoon.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.