Mi siihen syynä, mi?
Mi siihen syynä, mi? Kirjoittanut Eino Leino |
- Kerrat mietin useimmatkin:
- Kuin on voinut kansa tää
- kärsii hädät suurimmatkin,
- kestää taistot kuumimmatkin
- sortumatta ensinkään?
- Mi on syynä, ettei kansa
- meidän silloin sortunut,
- että ei se surussansa
- vaipunut jo hautahansa,
- ett’ei voima murtunut?
- Ei sortunut kun kylmä halla
- elon toivon siltä vei,
- luottain, että Jumalalla
- leipää ompi, armahalla,
- ei tää kuollut, ei!
- Sen syyn huomasin mä vasta,
- se on tämä, luulen vaan:
- sille tuolta taivahasta,
- siintävästä, korkeasta
- toivon tähti pilkoittaa:
- Vielä kerran kansallemme
- koittaa päivä loistossaan,
- kerran meille aattehemme,
- työt ja toimet, asehemme
- vapauden valmistaa.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.