Merimiäste läksilaul (1925)

Merimiäste läksilaul. Kirjoittanut Hj. Nortamo

Säveleen sepitti E. B. Säestyksen laati Oskar Merikanto.

Ulos mailmaha viä

Meijä jäljetön diä

Merell laudottem bääll.

Kauas pois pala miäl,

Kauas sinn, misä auring ai lämmindäs lua,

Misä huajuvap palmu meill varjoas sua.

Ko siällt tarppeks o olt, ni mek kotti jällt tlee.

Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.

Meri käy, must o yä,

Purjep paukku ja lyä,

Köyde vingu ja soi.

Kapteen huuta: »Ohoi,

Ylös mastoihi reivaman goht joka miäs,

Ny o viimene hetk meijän dullk kukatiäs!»

Jumal tiätä, jos koska mek kotti jällt tlee.

Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.

Meri rynnist ja riäh,

Nous ja vahtopäis kiäh,

Katkas köyde ja puu,

– Ni me vastusta snuu!

Meijä rohkeutt vasta snuu voimas ei aut.

Jos es voitto meills sua, meill o aaloisas haut.

Brassip piukkan, gyll kerra mek kotti jällt tlee!

Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.

Nii ett flikk, älä itk,

Vaikk se matk o niim bitk,

Yli valdmeren gäy,

Misä rannoj ei näy.

Jumal hallitte aalo ja taeva ja maa,

Jos hän dahto, ei kualem meit saalikses saa.

Älä itk, rakas flikk, kyll mek kotti jällt tlee.

Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.

Kyll se muuttu se retk;

Alka riammune hetk.

Niingon gomppassi neul

Meijä astian geul

Käändy pohjossi. Lämmiä maa jäävät taa,

Kodoranna me nähd saa ja syndymämaa.

Ilo siilo o suur, ko mek kotti jällt tlee.

Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.

Lähde: Nortamo, Hj. 1925: Laulajapoika: lauluja ja nuotteja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.