Marcus Curtius

Marcus Curtius. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Valtasi Rooman kalpea kauhu,

huomasi vartijat aamulla varhain:

auennut yöllä on Forumin keskeen

tulta ja tuhkaa suitseva kuilu.

Rientävät työhön orjien laumat,

vonkuu vankkurin raskahan pyörä,

viuhuvi piiskat sarvissa härkäin

santaa vievien Forumin kuiluun.

Yötä ja päivää raatavat orjat,

kaadettu kuiluun on tuhat kuormaa

kymmenin kerroin, täyty ei kuilu,

uupuvat orjat, lankeevat maahan.

Valtaa Rooman kalpea kauhu,

hiipii hiljaa Forumin laitaa,

nousee marmoriportaita myöten

mykkä, äänetön linnojen suojiin.

Tietäjät koolle! Roomako sortuis?

Vanhat ja viisaat, kansa nyt vartoo

neuvoa teiltä, augurit Rooman,

kuinka on täyttyvä suitseva kuilu!

Tutkivat augurit lentoa lintuin,

ukkosen ääntä ja pilviä taivaan –

viimein on vastaus kansalle valmis

viertyä päivän yöhön jo asti:

täyttyvi kuilu, parhaan jos antaa,

kalleimman kantaa uhriksi Rooma.

Mietimme vielä, selvillä emme

siit’ ole vielä, parhain mik’ ompi.

Miettii augurit aamuhun asti,

valvoo, vartoo vastausta kansa –

nousee lieskat kuilusta yöhön,

kauhu jo kiertää muureja Rooman.

Eikö jo vastaus valmisna teillä,

augurit kansan, aamu jo koittaa?

Toivomme, voimme vastauksen antaa

puolilta päivin, tuumimme vielä!

Marcus Curtius, nuorison kukka,

soittaja lyyran, ratsujen raisuin

ohjaaja parhain, neitojen haave,

kuunteli vastausta kalpein huulin.

Marcus Curtius marmoriportaat

linnansa ylvään vaieten nousi,

aseensa parhaat orjien tuoda,

mielikki-ratsunsa noutaa käski.

Marcus Curtius marmoriportaat

linnansa ylvään vaieten astui,

nous sotaratsunsa selkään raisun,

kannukset kylkiin painalsi ratsun.

Marcus Curtius liehuvin töyhdöin,

kiiltävin kiivin, leimuvin miekoin

laukassa orhinsa antoi mennä,

Forumin keskelle ohjasi orhin.

Marcus Curtius, impien haave,

soittaja lyyran, ratsujen raisuin

ohjaaja parhain, kuiluun kun syöksi,

vaaleni vaimot ja miehetkin Rooman.

Marcus Curtius, yksin sä tiesit

kansasi parhaan, aavistit yksin –

täyttyi kuilu ja kaikkosi kauhu,

säilyä, kasvaa voi taasen Rooma.

1927.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Sarkatakissa: säkeitä vapaudelle ja isänmaalle. Suojeluskuntain kustannus osakeyhtiö, Helsinki.