Maamme kirja: 11. Meren-neito

11. Meren-neito.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius

Ma tunnen neidon armahan

Vedessä meren asuvan,

Siin’ on hän syntynytkin.

Mutt’ meri, ollen äitinään,

Ei laske vielä tytärtään

Pois sylistänsä, vierestään.

Ja tytär kasvaa päivittäin,

On äitinensä vierekkäin

Sulossa vehriässä.

Hän meren hiekkaa kahlelee

Ja rantojaan enentelee:

Se armas neit’ on Suomemme.

Ei ole ruhtinatarta

Rikasta niin ja valtavaa

Äitinsä antimista.

Miss’ uiskellut on kaloja,

Sielt’ äitins’ aina lahjoittaa

Hänelle kulta-peltoja.

Luminen, köyhä kullasta,

Ilolla päänsä aalloista

Valoon hän kohottaapi.

Se riemu on ja kunnia:

Hän myrskylöissä vankkana

Kohoaa kohti valoa.

Kuin’ oot niin armas, lempinen,

Viherä-saari neitonen,

Sä meren tyttö kaunis!

Opeta meitä ainiaan

Vakuuden toivoon saapumaan,

Valoon ilolla kasvamaan!