Luoja tietää, sinä et

Luoja tietää, sinä et Kirjoittanut Olli Wuorinen

Nosta silmäs, ihminen,

lue tähdet taivaan,

mittaa koko avaruus

tarkallensa aivan!

Sano, miks’ ei luonnon lait

vanhene ja hajoo,

korkeuden kappaleet

syvyytehen vajoo?

Ihminen, sä vaikenet,

Luoja tietää, sinä et.

Mistä tuuli matkustaa,

mihin pilvi kulkee,

kuka taivaan akkunat

aukaisee ja sulkee?

Montako on lehteä

puissa, pensastoissa?

Monellako linnulla

pesänsä on noissa?

Ihminen, sä vaikenet,

Luoja tietää, sinä et.

Montako pisaraa

meressä on vettä?

Montakohan maassa on

hietajyväkettä?

Ota pieni elävä,

suurimpaan se vertaa,

onko toinen suurempi

toista monta kertaa?

Ihminen, sä vaikenet,

Luoja tietää, sinä et.

Sano, mont’ on päällä maan

ollut asukasta,

mont’ on tällä hetkellä,

monta tulee vasta?

Voiko järkes tunkea

kuolon salaisuuteen,

kuinka tomu kirkastuu,

virkoo eloon uuteen?

Ihminen, sä vaikenet,

Luoja tietää, sinä et.

J. Krohnin toimittama Suomen Kuvalehti, 1880.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.