Loi ilta mereen hohdettaan
| 10. Loi ilta mereen hohdettaan Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Loi ilta mereen hohdettaan
- Sen viime välähdyksin;
- Kalarantahan jäimme istumaan,
- Me istuimme vait ja yksin.
- Ja usvat häilyi, kuohui veet,
- Vait lokki väippyen lensi,
- Ja armaat, suuret kyyneleet
- Kirkkaina silmiis ensi.
- Näin niiden putoovan kädelles
- Ja vaivuin jalkais juureen;
- Pois kyynelet valkokätöses
- Join tuskain sääliin suureen.
- Siit’ asti ruumiini riutuu näin,
- Ja ma kuolen kaihoon vainen; –
- Hän kyynelillään kylmin päin
- Minut myrkytti, onneton nainen.
Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.