Laukon kansa!

Kirjoittanut anonyymi


1. muokkaa

On kuljettu keräjät,
käyty on lakia,
sen ryömitty veräjät
kankein niskoin
oikeuden takia.
On livahtanut käsistä
oikeus okainen,
sit’ ei ketunpesistä
koppurakoura
kiini saa jokainen.
On oikeutta ajettu
ajokoirain avulla,
on ketunpesät haettu. –
Herroill’ on oikeus,
eivät anna sovulla.
Tää alastomaks’ nyletty,
pieksetty verille,
tää kasvoihin syletty
tullut on vihdoin
sen ”oikeuden perille”..!

2. muokkaa

Teräskourin se korvet kaivoi,
käsin rautaisin musersi mullat.
Hikihelmin ja vaahtoisin vaivoin
kivipellosta kiskoi se kullat.
Sen hiestä elämäin jouti
moni veijari virkanappi.
Sai pennille veronsa vouti
ja kymmenyksensä pappi.
Oli herra myös heimolla tuolla
jalo ritari, rikas ja ylväs.
Sitä kumartaa piti ja nuolla
tai muuten sen aateluus mylväs.
Se kansa loi rikkautta,
se herra vain tuhosi tuota.
Lain täytti se kansa, mutta
sitä herra se polki kuin suota.
Lemmen silkkivuoteilla makaa
se herra – on kansalla kurjuus.
Se kansa on siveä, vakaa!
se herra on irstas lurjus.
Sen kansan päivä kävi yöksi,
sille herralle oikeus suotiin.
Sen kansan ne mierolle syöksi,
sille herralle seppele tuotiin..!

3. muokkaa

Nyt teillä on valta:
siis vallitkaa!
Ja sen valtikan alta
ei kuulua saa
kidutettujen vaikerrusta.
Siliä hammasta purren
me kestämme tään
ja mykkänä surren.
Ei yksikään
meist’ ilmaise nyt valitusta.
Mut, nouseva kerta
on päivä se,
kun kansan merta
ette hallitse,
ette kestä sen suuttumusta!

L.


Lähde: Kansan Lehti 19.10.1910.