Laki eräiden sodan aikana kadonneiden henkilöiden julistamisesta kuolleiksi
Suomen asetuskokoelma 321/1948.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Poiketen siitä, mitä kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi 23 päivänä huhtikuuta 1901 annetussa laissa on säädetty, noudatettakoon sotilaan tai muun henkilön, joka Suomen puolustusvoimissa palvellessaan on joutunut kadoksiin syyskuun 30 päivän 1939 jälkeen sodassa tai siihen liittyneiden erityisten sotilaallisten toimenpiteiden yhteydessä, kuolleeksi julistamisessa tämän lain säännöksiä.
Mitä 1 momentissa on sanottu, älköön, jäljempänä 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta, sovellettako henkilöön, joka ei ole Suomen kansalainen.
Tämän lain säännöksiä sovellettakoon myös sellaiseen Suomen kansalaiseen, joka palvelematta Suomen puolustusvoimissa on suorittanut työtä tei tehtävää puolustusvoimain hyväksi, jos hän 1 §:ssä mainituissa olosuhteissa on joutunut kadoksiin sotatoimialueella ja sotilasviranomaisten hallussa on 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys hänen katoamisestaan.
Henkilö, jota 1 ja 2 §:ssä tarkoitetaan, voidaan julistaa kuolleeksi, jos katoaminen on tapahtunut sellaisissa olosuhteissa, ettei ole syytä olettaa kadonneen enää olevan elossa.
Puolustusministeriön asiana on sen saatavissa olevan selvityksen perusteella harkita, ovatko edellytykset kuolleeksi julistamiseen tämän lain mukaan olemassa, ja, milloin näin näyttää olevan, tehdä jäljempänä 5 §:ssä mainittu esitys. Jos sellaisen esityksen tekemistä pyytää kadonneen puoliso, lähin sukulainen tai muu henkilö, jonka oikeus saattaa riippua kuolleeksi julistamisesta, älköön asiaa viivytettäkö, ellei pätevää syytä siihen ole.
Mitä 1 momentissa on sanottu, sovellettakoon myös henkilöön, joka ei ole Suomen kansalainen, jos hän Suomen puolustusvoimissa palvellessaan on joutunut kadoksiin 1 §:ssä mainituissa olosuhteissa ja kadonneen Suomessa asuva puoliso, lähin sukulainen tai muu henkilö, jonka oikeus saattaa riippua kuolleeksi julistamisesta, kirjallisesti pyytää puolustusministeriöltä esityksen tekemistä.
Hakemuksen 1 ja 2 §:ssä tarkoitetun henkilön julistamisesta kuolleeksi tämän lain mukaan tehköön puolustusministeriön esityksestä virallinen syyttäjä Helsingin kaupungin raastuvanoikeudessa, ja käsiteltäköön eri henkilöiden kuolleeksi julistamista koskevat samanaikaiset hakemukset yhdessä, mikäli se haitatta käy päinsä.
Hakemuksen johdosta oikeus kuulustakoon, jos katsoo sen tarpeelliseksi, kadonneen puolisoa tai lähintä sukulaista taikka hänen holhoojaansa tai hänelle ehkä määrättyä uskottua miestä.
Jos on tehty todennäköiseksi, että kuolleeksi julistamiseen tämän lain mukaan tarvittavat edellytykset ovat olemassa, päättäköön oikeus julkisella kuulutuksella kutsua kadonneen henkilön viimeistään määräpäivänä, jota ei ole pantava aikaisemmaksi kuin kolmen kuukauden päähän päätöksen tekemisestä eikä myöhemmäksi kuin siksi varsinaiseksi oikeudenkäyntipäiväksi, joka kuusi kuukautta sen jälkeen ensiksi sattuu, ilmoittautumaan oikeudelle, uhalla että oikeus muutoin, jollei laillista estettä ilmaannu, julistaa hänet kuolleeksi.
Kuulutuksen tulee myös sisältää kehoitus kaikille, jotka voivat antaa tietoa siitä, elääkö kadonnut vai onko hän kuollut, saman ajan kuluessa tästä oikeudelle ilmoittamaan.
Sama kuulutus saa koskea useita kadonneita henkilöitä.
Kuulutus on viivytyksettä pantava tiedoksi oikeuden ovelle ja oikeuden toimesta julkaistava kerran virallisessa lehdessä jonkin vuosineljänneksen ensimmäisessä numerossa, ei kuitenkaan myöhäisemmän kuin sen neljänneksen, joka kuukauden kuluttua siitä, jolloin päätös kuuluttamisesta on tehty, ensiksi alkaa. Kuulutus on lisäksi julkaistava oikeuden harkinnan mukaan määrättävissä, Helsingin kaupungissa ilmestyvissä sanomalehdissä.
Päätöksessä, joka sisältää kuolleeksi julistamisen, on myös määrättävä aika, jolloin kadonneen on katsottava kuolleen. Täksi ajaksi määrättäköön, jollei ole syytä muuhun olettamiseen, asianomaisen henkilön katoamispäivä tai, milloin sanottu päivä ei ole tiedossa, sen kuukauden viimeinen päivä, jolloin katoamisen katsotaan viimeistään tapahtuneen. Puolustusministeriön on toimitettava viralliselle syyttäjälle tästä saatavissa oleva selvitys.
Määräaika, joka lain mukaan on laskettava kuolinpäivästä, luetaan kuolleeksi julistamista koskevan lopullisen päätöksen antamispäivästä.
Kuulutusta tämän lain nojalla tapahtuneesta kuolleeksi julistamisesta ei tarvitse julkaista virallisessa lehdessä.
Kustannukset tämän lain mukaan tapahtuvasta kuolleeksi julistamisesta suoritetaan valtion varoista.
Otetta oikeuden pöytäkirjasta älköön viralliselle syyttäjälle kirjoitettako, ellei hän ole sitä pyytänyt.
Mikäli tässä laissa ei toisin ole säädetty, noudatettakoon kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi annetun lain säännöksiä.
Jollei puolustusministeriö ole tehnyt edellä 5 §:ssä mainittua esitystä 1 tai 2 §:ssä tarkoitetun, kadonneen henkilön kuolleeksi julistamisesta, on kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi annetun lain 4 §:n 1 momentissa mainituilla henkilöillä oikeus hakea kuolleeksi julistamista. Tällöin hakemusta käsiteltäessä on noudatettava, mitä sanotussa laissa on säädetty. Hakija esittäköön kuitenkin tuomioistuimelle selvityksen siitä, ettei puolustusministeriö ole katsonut olevan edellytyksiä kadonneen julistamiseen kuolleeksi tämän lain mukaan, niin myös virallisesti oikeiksi todistetut jäljennökset katoamistapauksesta puolustusministeriössä ehkä kertyneistä asiakirjoista.
Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta voidaan antaa asetuksella.
Tämä laki on voimassa vuoden 1950 loppuun, mutta on sitä senkin jälkeen sovellettava asioihin, joissa hakemus kuolleeksi julistamisesta on tehty tämän lain voimassa ollessa. Lain voimaan tullessa vireillä oleviin asioihin älköön tätä lakia sovellettako.
- Helsingissä 23 päivänä huhtikuuta 1948.
Katso myös muokkaa
- Finlex-tietokannassa oleva laki eräiden sodan aikana kadonneiden henkilöiden julistamisesta kuolleeksi (752/1945).