Kyyhkyislakka

Kyyhkyislakka.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Lintu laulusuu
Poissa on,
Sorja laulupuu
Suloton,
Syksy maille ehti,
Poiss’ on lintu, lehti,
Hyyteiss’ on jo maa,
Vetten kalvo henkii
Huurua,
On talvi tullut jo;
Tokko pienen kyyhkysen
Lakastansa löytänen,
Vai poistuiko jo? –
Poistunut ei kyyhky lakastansa
Koskapa vei sinne armastansa.
Oi jos kyyhkyislakka tuo niin suuri olla vois,
Ettei sieltä toisen aina täytyis lentää pois!
Kuin kyyhky lakassansa
On Heimä armaisen,
Hän aina kodissansa
On, tuosta hehkuen
Intomiellä johdan tiedon rauhaisen:
Kotiköyhää armastais hän armainen,
Lemmellänsä kaunistaisi köyhyyden,
Herra armas, miten hauska elää silloin oisi,
Heimani kuin kaihon yöhön valkeutta toisi!
Ilta joutui jo,
Päivä kulta poissa on;
Töiden taistelo
Loppui, ilta valotoin
Saapui; valaistukseni
On yksin muisto armaani!


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.