Kuusijuhlassa

Kuusijuhlassa Kirjoittanut Immi Hellén

On joulua ilmassa, tunnemme sen,

on tähtien heijastusta,

on tuoksua kuusen kotoisen,

on rinnassa riemastusta!

Oi, ojenna kätesi, ystävä, mulle!

Minä kuiskaan iloisen asian sulle:

On koulussa meillä nyt joulu.

Syysilta niin tummana tuijottaa

kuin ilkkuen ikkunasta.

Vaan meillä on kirkasta, valoisaa

ja lämmintä, kodikasta.

On kuin helkkyisi hopeapurojen juoksu,

kuin tuntuisi keväisten kukkien tuoksu,

ja liverrys ensi leivon.

Tänä iltana kaiken, mi vaikeaa,

niin helposti unohtaa voipi,

kun toveripiirissä riemuita saa,

käy leikki, ja laulu soipi,

kun tähtinä katsehet kimmeltävät

ja huulet niin hellästi hymyilevät.

Niin, tämä on koulun joulu.

Tänä iltana hengetär herttainen

on mukana piirissämme.

Me tunnemme suihkeen sen siipyen,

hän harras on ystävämme.

Se hengetär toverihenki on hyvä,

sen otsa on puhdas ja katse on syvä,

on uskollinen sen mieli.

Ah, meidätkin kerran kantava on

eri suuntiin elämän haaksi.

Tämän iltainen ilo, tää viaton

meitä seuraa vuottenkin taaksi.

Moni matkalla kuihtui, ei puhkea kukkaan,

tämän iltainen ilo ei unhotukkaan. –

Soi muistojen kultainen kannel.

On joulua ilmassa, tunnemme sen,

on tuoksua kuusen ja juhlaa.

Kentiesi se tonttukin pienoinen

jo, veitikka, lahjoja tuhlaa.

Me tunnemme: lähellä on jo se aika,

joll’ on lapsiin lumottu, tenhoisa taika –

on lähellä siunattu joulu.

Joulupukki, 1933.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.