Kuusijuhlassa

Kirjoittanut Immi Hellén


On joulua ilmassa, tunnemme sen,
on tähtien heijastusta,
on tuoksua kuusen kotoisen,
on rinnassa riemastusta!
Oi, ojenna kätesi, ystävä, mulle!
Minä kuiskaan iloisen asian sulle:
On koulussa meillä nyt joulu.
Syysilta niin tummana tuijottaa
kuin ilkkuen ikkunasta.
Vaan meillä on kirkasta, valoisaa
ja lämmintä, kodikasta.
On kuin helkkyisi hopeapurojen juoksu,
kuin tuntuisi keväisten kukkien tuoksu,
ja liverrys ensi leivon.
Tänä iltana kaiken, mi vaikeaa,
niin helposti unohtaa voipi,
kun toveripiirissä riemuita saa,
käy leikki, ja laulu soipi,
kun tähtinä katsehet kimmeltävät
ja huulet niin hellästi hymyilevät.
Niin, tämä on koulun joulu.
Tänä iltana hengetär herttainen
on mukana piirissämme.
Me tunnemme suihkeen sen siipyen,
hän harras on ystävämme.
Se hengetär toverihenki on hyvä,
sen otsa on puhdas ja katse on syvä,
on uskollinen sen mieli.
Ah, meidätkin kerran kantava on
eri suuntiin elämän haaksi.
Tämän iltainen ilo, tää viaton
meitä seuraa vuottenkin taaksi.
Moni matkalla kuihtui, ei puhkea kukkaan,
tämän iltainen ilo ei unhotukkaan. –
Soi muistojen kultainen kannel.
On joulua ilmassa, tunnemme sen,
on tuoksua kuusen ja juhlaa.
Kentiesi se tonttukin pienoinen
jo, veitikka, lahjoja tuhlaa.
Me tunnemme: lähellä on jo se aika,
joll’ on lapsiin lumottu, tenhoisa taika –
on lähellä siunattu joulu.

Joulupukki, 1933.


Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.