Kuopiosta (1887)
| Kuopiosta. Kirje Helsingistä. Maalisk. 7 p. Kirjoittanut K. Viljakainen |
Päivän kuuluisa mies ei ole pianonsoittajien mestari, tuo nuori 23 vuotias Eugen d’Albert, joka täydelleen on hurmannut Helsingin musiikkia rakastavan yleisön ei myöskään hra Jean Boldt, joka vaati prokuraattorin lakkauttamaan ohjesääntöisen prostitutsioonin, vaan hra Geijerstam, jonka nimen on tähän aikaan saanut tuulla kaikkialla mainittavan kodeissa, kaduilla, kahviloissa, virkahuoneissa ja joka paikassa, missä ihmisiä tapaa. Hra Geijerstam on yleisenä keskustelun eli oikeimmin väittelyn esineenä.
Ja mistä syystä?
Vastaus on pian käsillä. Vilkaise vain pääkaupunkilehtien kolmatta sivua, siellä näet useampia kirjoituksia, joilla jokaisella on suurilla kirjaimilla päällekirjoituksena ”protesti” ja joihin jokaiseen on sekoitettu nimi: G. af Geijerstam.
Asia, joka on antanut aihetta noihin kiivaihin keskusteluihin ja vastalauseisin, on lyhykäisyydessään seuraava.
Hra Geijerstam, joka jo entuudelta on tuttu Helsinkiläisille kirjojensa ja arvostelunsa kautta, piti täällä moniaita kaikin puolin eteviä luentoja kirjallisuutta koskevista aineista, niinkuin Zolasta, Ruotsin uudemmista kirjailijoista sekä naiskysymyksestä ruotsalaisessa kirjallisuudessa – luentoja, joita yksimielisesti on kiitetty niin asiallisen sisältönsä kuin sen erinomaisen tavan puolesta, jolla luennon pitäjä niitä esitti. Mutta kertoessaan ruotsalaisten naiskirjailijan kantaa naisvapautusriennossa tuli hra Geijerstam lausuneeksi myöskin mielipiteensä muutamista siveellisyysharrastuksista ja tämä hänen käsityksensä ei ollut kaikkein kuulijain, etenkin naisten mieleen. Ja tätä mielipahaa heidän on täytynyt purkaa, niinkuin kohta olen kertova, sekä suullisesti että kirjallisesta. Eikä sitä ole lieventänyt sekään seikka, että eräs lehti kertoi erehdyksestä väärin luennon pitäjän sanat tuossa arkaluontoisessa asiassa, jossa hänellä on seuraava käsitys.
Minä uskon, sanoo hra Geijerstam, että suuren ja pitkällisen siveellisyysharrastuksen kautta vähitellen saavumme siihen yhdenvertaisuuden tilaan, jolloin siveellisyys on yhtä suuri miehissä kuin naisissa, jolloin miehissäkin rakkaus ja vietti ovat yhtä, niinkuin ne nyt ovat naisissa. Mutta tätä korkeata tarkoitusperää ei saavuteta silmän räpäyksessä vaatimalla ehdotonta puhtautta miehiltä, sillä nykyiset olot eivät vielä sitä myönnä, vaan verkalleen siihen päästään siten, että nuorison kasvatus asetetaan vaikuttamaan enemmän kuin tähän asti samaan suuntaan ja että tehdään aikaisia avioliittoja mahdollisiksi ja tavallisiksi. Moraali yksinään ei paljoa vaikuta, kun sillä on tosi-asiat vastassa. Ja sentähden oli se hra Geijerstamista hävytöntä, kun eräs Tukholman naisyhdistys teki sellaisen liiton, ettei kukaan sen jäsenistä menisi miehelle, jonka edellinen elämä ei ole aivan täydellisesti ”puhdasta”. Tämä Geijerstamin vakuutus on nyt se, johon niin suurella innolla on isketty kiinni ja häntä on koetettu saattaa niin huonoon valoon kuin mahdollista monella keinoin.
Niin on menetellyt ”Uuden Suomettaren” ”Matti”, joka viittaa siihen, kuinka von Bergen pari kolme vuotta sitte sai kättentaputuksia ja ”vielä enemmän kontantteja”, kuinka hra Geijerstam on ”von Bergenin maanmies ja sielunheimolainen”, että hra Geijerstam ei käytännöllisesti hyväksy puhtauden vaatimusta miehiltä, että viime luento ”tuotti luennon pitäjän taskuun toista tuhatta markkaa”, j. n. e. tuohon vanhaan, tunnettuun malliin.
Mutta kyllä sanomalehti ”Finland” sentään aina vetää vertoja U. S:lle, missä vaan tulee kysymys solvaista miehiä, joiden aatteet eivät ole suuren enemmistön. Lehti näet katsoo soveliaaksi pääkirjoitukseensa ottaa seuraavan otteen eräästä ulkomaalaisesta lehdestä koskeva luennon pitäjiä ja vastalauseita:
”Yleisö panee aina vastalauseensa kirjallisten rihkamakauppiaitten julkeita yrityksiä vastaan.*) Mutta onko tällaisella vastalauseen minkäänlaista käytännöllistä merkitystä! Pakoitetaanko senkautta likaviemäriveden tarjoilijoita tislaamaan tavaransa? *) Ei suinkaan!... tuo kirjallinen rihkamakauppias pitkittää suurella voitolla likaisten tavarainsa kaupittelemista summissa ja vähittäin” *).
Tämä on ”Finlandin” siveellisyyttä.
Mitä tulee niihin lukemattomiin vastalauseisiin sanomalehdissä, niin voi sanoa, että sangen useat niistä osoittavat, kuinka liiallinen into voi estää tyynen järjen punnitsemasta asiaa ja kuinka se siten pilaa tarkoitettua vaikutusta. Hra Geijerstam ei lausunut syyttä, että kun tehdään vastalause, niin tehtäköön se sitä vastaan, mitä vastustaja on sanonut, eikä sitä, mitä hän ei ole sanonut. Samoin olisi suotava, että tällaisissa asioissa, joista nyt on ollut puhe, pitäisi käyttää vähäsen hienompaa ja sievempää kieltä kuin ylimalkaan sanomalehtien kirjottajat ovat tehneet ja useilla vastalauseitten tekijöillä olisi siinä suhteessa paljon oppimista hra Geijerstamilta.
Mutta sanomalehtien palstat eivät yksinään riittäneet vastalauseitten tulvalle. Kun hra Geijerstam lopetti viimeisen edellisen luentonsa, astui näet professori Aspin rouva lavalle ja lausui jyrkän ”protestin” edellisen puhujan katsantotapaa vastaan. Jos kohta mainittu rouva on monelta taholta saanut paljo kiitoksia ”rohkeudestaan,” niin on hänen menettelynsä herättänyt suurta pahastusta toisissa, jotka heti senjälkeen sanomissa ilmoittivatkin mielialansa lausuen samalla, ettei hra Geijerstam koskaan ole koskettanut siveellisyyskysymystä semmoisella tavalla, että eri lailla ajattelevien tarvitsisi ryhtyä vallattomuuksiin, eikä hän myöskään ole pyytänyt keskustelua kysymyksessä, vaan hän on ainoastaan esittänyt kirjallisista seikoista puhuessaan oman yksityisen mielipiteensä tahtomatta sitä muihin tyrkyttää. Päinvastoin on hra Geijerstamin lämmin, selvä ja viehättävä esitys sekä puolueeton arvostelutapa vaikuttanut paljo hyvää herättämällä ajatuksia ja harrastuksia, niin että moni on häntä hiljaisuudessa kiittänyt huolimatta vastalauseiden tulvasta.
Semmoinen se oli se Geijerstamin juttu!
*) Minun alleviivama.
Lähde: Savo 15.3.1887.