Kuoleva Soturi (1873)

Kuoleva Soturi. Kirjoittanut anonyymi

Näin päätetty on työni,

Nyt alkaa pitkä yöni,

Mä vaivun multahan.

Jo silmäni erehtyy,

Ja verenikin ehtyy,

Sen sai isäini maa.

Isäini maa! Sen tähden

Mä juuri täältä lähden,

Ja annan henkeni.

Ah, jos se pelastaisi

Tän kalliin maan ja saisi

Sen vapaaks iäti,

Niin kuolo olis jalo,

Ja tämä päivän valo,

Jot’ en mä nähdä saa,

Ei tuottais kaipausta

Mieleeni – Hauta musta

Mull’ olis hyvä maa.

Sä ilta-tuuli vilpas! –

Ne haavat, mitkä silpas

Miekka rintaani: –

Ne sinä virvoittelet

Ja hiljaa lauleskelet

Kuolon virttäsi.

Nyt saata terveiseni

Viimeiset äidilleni,

Ken kaipaukseksi;

Vaon kaikkein kallihimmat,

Terveiset palavimmat,

Vie ystävälleni!

Lähde: Hämäläinen 20.2.1873.