Kuoleva.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


On yöhyt pitkä päättymäisillään:
Jo eikö taivas ala seestymään?
Ja eikö järven selkä heijasta?
Jo enkö kuullut teiren soidinta?
Kun aamupäivä kohta lämmittää
Ja katoltani lunta syövyttää,
Ja ikkunaisen eessä ainian
Nään vettä tiputellen lankeevan,
Ja sirkka vaikenee ja ulkoa
Ma kuulen varpulintuin riehua;
Mull’ silloin olkivuode hankkikaat
Ja portahille maata saattakaat.
Siell’ tahdon rauhassa ma huovahtaa
Ja luonnon suloisuutta katsahtaa,
Ja maata, vettä vielä ihailla
Ja keväiseltä sitte nukkua.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.